Syksyn kirpeyttä ilmassa

Tänään tuntui jo olevan hieman syksyn viileyttä ja kirpeyttä ilmassa. Pojat kävivät tänä syksynä ekan kerran isänsä kanssa jäähallissa yleisöluistelussa. Lähdettiin sen jälkeen sitten vielä ulos ja samojen kavereiden kanssa leikit jatkuivat kuin eilenkin. Vanhempi poika olikin sitten kolmeen otteeseen ulkona poikien kanssa. Välillä vaan välipalalla tai syömässä. Ilmankos illalla valitteli ett jalat on kipeet. Aamulla luistelu ja sitten vielä juoksua moneen otteeseen. Tervettä väsymystä ja liikuntaa. Se on hyvä.
Pienemmän pojan kanssa lähdetään jumppaan tiistaisin. Se on sellainen perhejumppa, mihin lapsi osallistuu vanhemman kanssa. Nyt mäkin joudun/pääsen jumppaamaan, en olekaan sitä tehnyt vuosikausiin, enkä koskaan harrastanutkaan. Hyvää se varmaan tekee mullekin. Poika varmaan tykkää, kun se on sellanen pomppija ja ketterä kiipeilijä. Kerron sitten kommentteja tiistain jälkeen.
Syyskuu siis alkaa huomenna. Minä pidän syksystä, jos on kuivaa ja kuulasta. Silloin jotenkin minulle tulee aina nuoruus mieleen, kun kavereiden kanssa kuljeksittiin iltaisin ulkona vaikka omenavarkaissa tai vanhalla kasarmialueella, jossa vartiosotilas hätyytteli meitä muualle. Ensimmäiset ihastumiset ja suukot siellä hämärissä piiloissa koettiin. Jaaha, mikähän nostalgiahetki nyt iski pintaan. No, tuo ilma saa muistot mieleen.

Viikonlopun viettoa

Pienempi poika odotti kovasti vapaapäiviä ja viikonloppua, että saa olla kotona rauhassa. Alku menikin tosi hyvin päiväkodissa, mutta nyt tällä viikolla on alkanut olla itkuja ja valituksia. Poika sanoo ett haluaisi olla rauhassa eikä aina leikkiä jonkun kanssa. No se suotakoon hänelle, että voi leikkiä myös yksin. Nuhaa on ollut ja muutamia kertoja poika on itkenyt sitä, että ei halua tartuttaa nuhaa toisiin lapsiin. Äiti on ilmeisesti pelotellut lapsen pöpökammoiseksi. Päiväkotiryhmä alkaa olla täynnä ja tuntuuhan se suurelta porukalta neljän lapsen jälkeen. Luulisin kyllä, kunhan toiminta kunnolla alkaa, että poika nauttii siitä varmasti.

Tänään on ollut aika rauhallinen päivä vanhemman pojan kanssa. Rettelöitä ei ole ollut, muuta kuin pientä veljen kiusaamista ja uhkailua. Pari luokkakaveriakin tuli hakemaan poikaa ulos ja olivat sitten meilläkin leikkimässä. Se olisikin hyvä juttu jos kavereita löytyisi, ettei tarvitsisi aina pikkuveljen kanssa olla. Voisi se pikkuveljen seurakin tuntua sitten mukavammalta.

Väsymystä pukkaa

Oikeastaan pitäisi kai olla jo nukkumassa, väsyttää niin vietävästi. Aamulla heräilin jo tosi aikaisin, kun vanhempikin poika tuli viereen nukkumaan. Nuorempi oli tullut jo tapansa mukaa aamuyöstä. Enhän minä sitten enää saanut nukuttua, kun kellon soittoonkaan ei ollut kuin vähän yli puoli tuntia.
Väsymystä aiheuttaa myös taistelut vanhemman pojan kanssa. Tänään oli taas oikein mahtiraivari ja sain puoli tuntia pidellä kiinni ja istua päällä. Ja taas oli nälkä niin, että vähän väliä piti saada syömistä koko illan. Samanlaista on ollut jo kolme iltaa minkä pojat on taas tässä olleet. Kai poika ei sitten koulussa syö tarpeeksi ja jaksaa just sinnitellä iltapäiväkerhon loppuun. Kun menen sitten hakemaan, homma repeää joko kerhon pihalla heti, autossa tai viimeistään kotona. Laitoin viestiä opettajalle, mutta eihän hänkään voi poikaa siellä koulussa väkisin syöttää. Poika ei itse oikein tunnista nälän tai janon tunnetta ennen kuin on jo myöhäistä.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät on ihan ristissä, jatkuu seuraavassa "numerossa".

Hajurako

Tänään ajelin töistä kotiin iltapäivällä ja ihmettelin yksissä liikennevaloissa, että miksi taakse tullut auto jäi niin kauas minusta. Väliä jäi ainakin kahden auton verran. No huomasinpa sitten, että exähän se siellä. Se ei voinut siis ajaa mun taakse jonossa vaan jäi sinne kauas taakse. Luuli vissiin, etten huomaa sitä. Päinvastoin tuo herätti vielä enemmän huomiota. Kai se inhoo mua niin paljon, ettei autojonossa voi tulla mun taakse. Valojen vaihduttua se lähti tosi hitaasti liikkeelle ja jättäytyi edelleen kauemmas. Mä painoin kaasua ja painelin menemään, hitto kun taas ärsytti tollanen.

Huomenna pojat tulee kotiin ja käyn juttelemassa taas vanhemman pojan asioista psykologin luona. Katsotaan nyt olisiko sillä mitään ajatuksia meidän arjen parantamiseksi. Mulla ainakin omat keinot on kaikki jo kokeiltu eikä mikään tunnu auttavan, kuin ehkä hetken. Asiaa ei auta yhtään se, että exä ajattelee niin, ettei mitään vikaa olekaan, muuta kun, että mun pitäis katsoa peiliin. Revi siitä sitten huumoria!

Ilon hetkiä löytyy onneksi myös tästä päivästä. Aamulla menin päiväkodilla moikkaamaan pienempää poikaa ja on se ihana nähdä pojan hymy, kun hän näkee minut. Se kyllä pelastaa päivän. Ja sitten hän vähän aikaa istui sylissä ja pusunkin sain. Varmaan pojallekin tuli yhtä mukava olo kuin minullekin. Lopuksi vielä pienen pojan päällä äidin iso takki.

Parvekkeen siivousta ja koruilua

Tänään olen ahkeroinut kaikenlaista. Parvekkeella olen siivoillut kuihtuneita orvokkeja pois ja tilalle ostin pallokrysanteeit. Nyt näyttää ihan mukavalta, kun on ne kaikki kuihtuneet kukat saanut pois. Ostin sellaiset krysanteemit, joissa on paljon nuppuja. Jospa niistä saisi nauttia sitten pitempään. Krassit kukkii vielä ja jätin pojille siementen keräämisen, kun se on niin hauskaa. Varsinkin jos oikein isoja siemeniä löytyy.

Nyt viikonlopun aikana olen tehnyt myös vähän koruja. Yhden tilaustyön meripihkasta, mutta se on vielä kesken, pitää hyväksyttää vielä tilaajalla. Sitten onkin ollut sinistä ja turkoosia korujen väreinä. Yhdestä setistä puuttuu vielä lukot, mutta itselleni tein turkoosia myös. Kaulakorun ja rannekorun. Rannekoru on tehty kumilankaan erimuotoisista simpukankuorihelmistä. Kaulakorussa on hillitymmin käytetty muotoja.

Näköjään on joku turkoosin värin kausi menossa. Ostin nimittäin astioita alennusmyynnistä. Turkoosin väristä Teemaa. Minulla on sitä jo jonkun verran ja nyt ostin lisää täydentämään sarjaa. Samalla sorruin ostamaan kivoja juomalaseja, arvaat varmaan minkä värisiä. Kivoja turkoosikukallisia tietysti. Olivat onneks aika halpoja, 3 lasia 4 euroo.

Tein tänään vielä yhdelle ystävälleni kaulakorun. Sain häneltä sellasen rintakorun, sellasen hakaneulan, missä on kolme rengasta, joista roikkuu korupiikeissä kiviä. No, hän sanoi, että tee siitä jotain muuta. Irrottelin ne kivet ja sattumalta olin ostanut aivan samaa kivilaatua sellasina rinkuloina, joten tein sitten kaulakorun hänelle. En muista mitä kiveä ne rinkulat on, mutta ei se mitään. Olikohan taas mahdollisimman hankalasti selitetty!

Viikonlopun alkua

Olen ollut kaksi päivää sairaslomalla ja pojat lähtivät eilen isänsä luo. Minä kävin sairaalassa päiväkirurgian osastolla pienessä operaatiossa. Onneksi kipuja ei ole ollut, väsymystä vaan nukutuksen seurauksena ilmeisesti. Olin viime yön äitini luona, kun nukutuksen jälkeen jonkun pitää "vahtia" potilasta. Äiti oli tyytyväinen seurasta. Tänään sitten kotiuduin ja olen lepäillyt ja ollut vaan. Olen oikeastaan siirtynyt sohvalta välillä tähän koneen ääreen ja sitten takaisin sohvalle tv:n ääreen.

Keskiviikkona pyysin exää hakemaan poikien kamat. Jostain puhe siirtyi minun kuntoutukseeni. Exä jankkasi taas tuttuun tapaan, miksi menen kuntoutukseen ja mikä kuntoutus se on jne. Sanoin ettei se kuulu sille ollenkaan, mutta sen mielestä kuuluu. Sanoinkin, ett miten se on noin uteliaaksi tullut. Kun en kertonut sen enempiä, niin sanoi tietävänsä miksi menen sinne. Eli ilmeisesti ajattelee, ett mä oon päästä pipi. Sit se taas uhkaili hyvin epämääräisesti ottavansa yhteyttä jonnekin. Se tyyppi on siis tosi taitava saamaan mut ärsyyntymään. Kyllä mua taas otti päähän ja rankasti. Ja taas kerran ajattelin olevani paljon onnellisempi ilman sitä.

Kaksi vapaapäivää edessä. Hommia varmaan parin viikon edestä. Mutta on tehtävä se minkä jaksaa. Katsotaan miten menee. Tämmöistä taidetta löytyy kallion pinnasta.

Lämpöuupumus ja lanttua taskussa

Eilenhän oli tosi kuuma päivä ja töiden jälkeen, kun menin vanhempaa poikaa hakemaan iltapäiväkerhosta, hän oli vessassa juomassa. Toiset lapset olivat siellä keittiössä mehua juomassa mukista. No, kun päästiin kotiin poika valitti, ett oksettaa. Ei oksentanut, mutta oli aivan valkea ja voimaton. Annoin ensin vettä ja sitten sohvalle makuulle. Laittelin kylmää käärettä otsalle, kun valitti myös päänsärkyä. Kohta juotin vielä mehua ja sitten hän lepäili ja hieman taisi nukkuakin. Kohta onneksi jaksoi jo syödä. Taisi olla tosissaan nestehukka aika kova ja vielä sellaisella kuumalla ilmalla. Pojalle on aiemminkin tullut huonoa oloa ja suuttumusta kun ei ole juonut. Viime viikko oli ilmeisesti mennyt aika vähällä juomisella, kun illat oli sellaista ärinää. Itse hän kertoikin ettei ole juonut ip-kehossa. Otin yhteyttä kerhon ohjaajaan ja hän lupasi kiinnittää asiaan huomiota. Poika on vielä kuitenkin niin pieni ja kun on vielä vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa, niin näitä sattuu jos ei perään katso kukaan. Tänään olikin paljon parempi päivä kun oli juonut.

Ihmettelin illalla, että mikä kumma haisee pahalle. Ihmettelin sitä ääneen, kun huomasin hajun voimistuvan pojan lähellä. No hän kyseli, että minkälainen haju. En osannut oikein kuvailla, mutta hän itse kysyi, että niinkuin lantun haju. Silloin tajusin, että niinpä onkin. No hänpä kaiveli lantun paloja taskusta ja sanoi, ettei tiennyt mihin ne laittaa, kun ei tykännyt siitä. Täytyy kai opettajalle meilata, että näyttää mihin voi ruuantähteet viedä, ettei tarvitse niitä taskussa kotiin tuoda.

Kun taas saapuu hetki sininen..... Miten tuossa kuvassa kaikki näyttääkin niin kauniilta. Tuollainen sininen hetki vielä sinne punaisen erakkomökin pihalle, niin jopa voisi nauttia. Näissä kuvissa nukkumaan!

Rankka viikonloppukin

Karua on tuo merenrantahietikko, mutta kasvaa sielläkin jotain. En tiedä mikä kasvi, mutta hauska tupsukka kuitenkin.

Karua ollut tämä viikonloppukin, paitsi lauantai hieman parempi. Vanhempi poika on ilmeisesti niin totaalisen väsynyt, että pieninkin asia mikä ärsyttää tai suututtaa, laukaisee raivoisan käytöksen. Lauantaina annoin hänen jäädä päiväunilta, mutta hän olikin itse tullut sänkyynsä ja nukahtanut. Loppupäivä menikin todella mukavasti. Yöunetkin nukkui ihan pitkät, mutta iltapäivä tänään on ollut taas aikamoista vääntöä. Ei nukkunut päikkäreitä. Pienten läksyjenkin teko oli tuskan takana kun ei olisi jaksanut millään. Pikkuveljen kiusaaminen on ollut taas "kivaa". Kaikkein ärsyttävintä minusta on se, että toisen itkiessä hän nauraa räkäisesti vielä päälle. Suhtautuminen on todella ivallista. Siihen ei auta mikään, olen keskustellut ja vedonnut tunteisiin ja vaikka mitä, mutta hän ei välitä. Hänellä ei ole ollenkaan empatiaa, niin kuin ei ollut isälläänkään. Isänsäkään ei ollut koskaan väärässä eikä hänen tarvinnut pyytää anteeksi, vaikka oli pahoittanut toisen mielen. Valitettavasti pojassa on tosi paljon samoja piirteitä kuin isässään. Minä olen taas saanut monta kertaa nyrkistä, on nipistelty ja raavittu ja revitty vaatteista. Nyt ajattelee vain, että onneksi huomenna on maanantai. Poika muuten nukahti tänään jo klo 19.30.

Kyllä tämä taistelu on henkisesti aika rankkaa. Viikon päästä on taas keskusteluaika psykologille pojan asioissa. Vaikka tuntuu, että mitä se keskustelu poikaa auttaa, nyt tarvittaisiin jotain konkreettisempaa apua tähän hommaan.

Koulu on rankkaa

Kyllä tuntuu koulunaloitus olevan tosi rankkaa. Täällä on tavarat ja pienemmät huonekalut lennelleet ja ovet paukkuneet. Pikkuveli on saanut olla suht rauhassa, mutta minä olen saanut sitäkin useammin nyrkistä ja kynsistä. Tänä iltana oli taas oikein mahtiraivari ja sen jälkeenkin poika jaksaa uhota ja uhkailla ja asetella ehtoja. Jälleen olen saanut sanoa monta kertaa, että aikuiset määrää ja alaikäiset lapset ei päätä omista asioistaan. Ei vaan mene perille. Miten voi olla noin uskomattoman jääräpäinen lapsi. Sehän tekis ihan mitä vaan sattuis keksimään, jos sille periks antais. Onneksi yhteispalaverin aika lähenee, jotta asiaan saadaan jotain apua, tai siis on pakko saada. Ei tuollaisen lapsen kanssa voi elää, jos elämä on yhtä taistelua. Kauheata sanoa noin, mutta se on raaka totuus. Asiaan on tultava muutos. Lapsella itselläänkin on koko ajan paha olla ja se näkyy. Koulussa ja iltapäiväkerhossa jaksaa hyvin tsempata, mutta sitten kotona repeää. Enpä tiedä miten hän koulussa syö, mutta omien sanojen mukaan ei ole juonut ip-kerhossa. Joten nestevajausta on jälleen ja se on aikaisemminkin aiheuttanut hänelle raivareita. Täytyy viestitellä ip-kerhon ohjaajaa. Olo on taas aika väsynyt kaiken jälkeen, mutta onneksi teen sitä kuuden tunnin päivää. Hieman auttaa jaksamaan paremmin.

Välillä tekisi mieli lähteä erakoksi tuollaiseen pikkuiseen mökkiin meren rannalle ja olla siellä niin kauan, että alkaisi tehdä mieli ihmisten ilmoille. Mutta sehän on haaveissa vain...

Uimassa

Tänään on taas satanut melkein koko päivän, joten ajattelin kastella itseni ihan kunnolla. Uimahallit on jälleen avautuneet nyt elokuussa, joten suuntasin uimaan. Oikeastaan sieltä Kalajoelta jäi innostus uintiin, vaikken siellä niin paljoa pystynyt itse uimaan, kun poikien kanssa peuhasin altaassa. Nyt kun pojat ovat isällään niin ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Taidan käydä huomennakin ja jos taas kokeilisi vesijuoksuakin. Uskon kyllä, että poikienkin kanssa tullaan käymään nyt useammin uimassa. Lääkärihän jo kauan sitten suositteli uintia minulle, se on nivelille hellävaraisempaa liikuntaa kuin moni muu (näin kun tuota painoa on "vähän" liikaa).
Pienemmällä pojalla meni päivä päiväkodissa tosi hyvin. Onhan se tietysti lapselle aika ihanaa, kun äiti on samassa päiväkodissa töissä. Voi käydä poikaa moikkaamassa monta kertaa päivässä. Varmaan hänelläkin on turvallinen olo, kun äiti on lähellä. Minulta ainakin on monta huolta pois, kun tiedän ja tunnen poikani hoitajat. Tiedän hänen saavan hyvää hoitoa ja on helppo jutella lapsen asioista tuttujen ihmisten kanssa.
Vanhemman pojan koulupäiväkin oli mennyt hyvin ja opettaja oli kiva, mutta iltapäiväkerhoon hän ei haluaisi enää mennä. No nyt oli vasta ensimmäinen päivä, joten eiköhän siihenkin totuta.

Huomenna töihin

No niin, nyt se loma on sitten ohi. Eikun oottelemaan seuraavaa. Niitähän tässä tulee aina sopivin väliajoin, kun on syksyllä, joulun aikaan ja hiihtolomakin. Joten kai tästä hengissä selvitään. Ilmeisesti mulla on ollut liian pitkä loma, kun en millään haluaisi luopua siitä. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka ilman työtäkin. No rahaa ei sitten olisikaan ja se taas ei ole kovin hyvä juttu. Joten taidan kuitenkin lähteä töihin ihan hyvillä mielin. Uudenlaisia haasteita on edessä jälleen, mutta lähityötoverit ovat samat kuin viime vuonnakin, joten ihan kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta. Ja toivon ainakin, ettei tuleva vuosi ole niin raskas kuin viime vuosi. Olihan siinä tietysti ero ja isomman pojan tutkimuksia ja muutakin rankkaa. Nyt on jo monella tapaa asiat löytäneet oman uomansa ja elämä jollain lailla asettunut aloilleen. Hyvä tästä on aloittaa työnteko taas!

Lomamaisemia muistellessa, muhkuroita siellä täällä!

Lomamatkan muistelua

Aamulla vein pienemmän pojan päiväkotiin tutustumaan ja hän jäi sinne ilman minua vähän yli tunniksi. Ei ollut ikävöinyt ja kaikki sujui hyvin. Leikit jäivät jopa kesken kun piti lähteä. Ollaanhan me käyty siellä paljon, joten paikka on tuttu vaikkei ihmiset niin olekaan. Exä viekin sitten pojan maanantaina hoitoon koko päiväksi, mutta onneksi minullakin alkaa työt ja voin käydä poikaa moikkaamassa päivän mittaan. Uskon kyllä että kaikki sujuu hyvin, poika saa oman ikäistänsä seuraa ja saa leikkiä ilman isoveljen määräilyjä.

Isoveljen kanssa käytiin toisen kerran toimintaterapeutin luona. Tänään hän jo meni ihan mielellään sinne, kun eilen oli aikamoista jarruttelua. Kivoja hommia olivat tehneet jumppavälineillä. Kyllähän se toimintaterapeutti teki paljon huomioita pojasta ja syyskuun alussa on yhteispalaveri kaikkien poikaa tutkineiden ja meidän vanhempien kesken. Täytyy silloin oikein koittaa ladata täysillä, että saa pojalle jotain apua. Tuntuu tosi pahalta, kun hän vaan jatkaa pikkuveljen kiusaamista ja suorastaan pahoinpitelyä ja muutenkin pojalla on paha olla. Pettymyksen sietokyky on todella huono, eikä hän välitä tippaakaan siitä missä raivari tulee.

No sitten iloisempiin ajatuksiin. Kalajoella oli todella mukavaa ja kuvia otinkin aikalailla. Tässä ensiksi viimeisen aamun pilvistä maisemaa hotellin viereltä otettuna.

Harmitti hieman se kun ilmat olivat niin kylmiä ja tuulisia, ettei mereen uskallettu uimaan. Pojat kyllä kahlaili parina päivänä, mutta minun täytyy tunnustaa etten itse varpaitani edes meressä kastanut. Merihän on tuossa rannassa niin matalaa pitkälle, että olisi pitänyt kahlata tosi kauas ennenkuin olisi päässyt uimaan.
Kasvoihan siellä rannalla kasvejakin, noita heiniä, jotain kukkia ja muita kasveja. Hiekka oli tosiaan ihanaa pehmeää rantahiekkaa ja sitä isompi poika keräsi pulloon kotiin tuotavaksi.

Meille oli järjestetty yhdeksi illaksi mahdollisuus päästä ajamaan mönkijöillä ja tuollaisilla elämysautoilla. Isompi poika sai ajaa lasten mönkijällä ja sitten minä ajoin pojat vuorotellen kyydissäni tuollaista elämysautoa. Hauskaahan se oli, tuulista vain ja vähän viileätä. Isolla katumönkijällä en halunnut ajaa, tuo auto riitti mulle. Matkassa riittää varmasti muisteltavaa pitkäksi aikaa ja kyllä siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Autolla ajo onnistui hyvin, paitsi nyt on ollut vaikeaa taas ajella kaupunkinopeuksia, kun tottui tuolla maantiellä aika paljon kovempaan vauhtiin. En todellakaan ollut tien tukkona siellä, edelleen sai huomata, että tuo autoni on myös maantieajossa tosi hyvä.

Kotona ollaan

Kotiin paluu on tapahtunut, enkä malttanut olla aukaisematta tietsikkaa. En kyllä reissussa ehtinyt sitä yhtään kaipaamaan, hyvä niin.
Reissu oli onnistunut, isompi poika viihtyi tosi hyvin, vaikka olikin välillä tavallinen äksy ja aggressiivinen itsensä. Pienempikin viihtyi, mutta oli iloinen kun tultiin kotiin. Minä nautin siitä kun ei tarvinnut laittaa ruokaa, siivota ja tiskata.
Maisemat Kalajoella on huikeat, rantahiekat upeat ja meri suuri ja avara. Siellä oli myös monenlaista aktiviteettia järjestetty meille yksinhuoltajaperheille ja äideille. Kerron niistä kuvien kera myöhemmin esimerkkejä. Kävimme neljänä päivänä joko uimahallissa tai trooppisessa kylpylässä ja se taisi pojista ollakin kaikkein hauskinta. Syöminen tuntui hankalalta isomman pojan kohdalla, mutta kyllä hän tuntui pärjäävän perunalla, leivällä ja vedellä. Muutaman kerran söi lohta ja tietysti lomalla sallin karamellien syöntiä vähän enemmän ja jäätelöäkin muutamaan otteeseen.
Kuvia otin paljon, joten kunhan saan niitä tuolta kamerasta ulos niin laitan myös tänne.
Nyt tuntuu todella loman lopulta kun laskee päiviä töihin lähtöön, 4 enää. Ne menevätkin päiväkotiin tutustumiseen ja isomman pojan toimintaterapeutilla käynteihin ja viikonloppuna pojat menevätkin isälleen. Lisää tarinointia viimeistään perjantaina!

Huomenna matkaan

Aamulla lähdemme ajamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. Onhan tuo matka aika pitkä, mutta otetaan rauhallisesti, taukoja riittävästi. Lasten kanssa matkustaessa ei tosiaan kannata kiirehtiä paikasta toiseen vaan nautitaan myös matkanteosta pysähtymällä mielenkiintoisissa paikoissa. Lähdemmekin matkaan heti aamusta, joten aikaa on.
Olen tänään pakannut mukaan kaikkea mahdollista, kun ei oikein tiedä seuraavien kuuden päivän säästä. Muutenkin tarvitsee mukaan monenlaista kamaa kännykänlatureista, kameroista, lääkkeistä hiekkaleluihin. Ja sitten kuitenkin tuntuu, että jotain unohtuu.
Pojat kävivät isänsä luona tänään iltapäivästä iltaan. Se olikin sopiva homma, niin minä pääsin rauhassa ostamaan matkaeväitä ja pojille vähän tekemistä matkalle. Sain kotona tiskattua ja pakattua. Isänsä oli kovasti kysellyt Kalajoen reissusta pojilta. Ei uskonut, että lähdetään kolmestaan, vaan joku muka vielä lähtisi mukaan. Sitä sen kuvittelua edelleen, että mulla olisi joku joka ohjailisi mun elämää. Se ei pysty ilmeisesti ajattelemaan, että minä osaan ajatella itsekin asioita ja pystyn tekemään poikien kanssa monenlaisia asioita nyt kun se ei ole haittoina. Kaverithan muakin varmaan manipuloi eroamaan siitä, tai niin se ainakin kuvitteli aiemmin. En ole kertonut exälle meidän reissusta mitään, kun tiedän mitä siitä seuraisi. Hirveä kuulustelu. Tietysti pitäisi varmaan kertoa, mutta eihän sekään kerro mulle yhtään mitään. Kaikki asiat saa siltä kysellä ja vielä moneen kertaan ennen kuin saa vastauksen.
Nyt tulee taukoa tähän tarinointiin, palaamme kotiin ensi viikon keskiviikkona, joten seuraavaa tarinaa saatte odottaa sinne asti. Kameran patterit on latauksessa, joten aion kuvata kovasti matkalla.

Rantaleikkejä ja komistuksia

Eilinen päivä oli taas aikamoinen kun pojat tuli kotiin. Ajattelin, ett en kestä kyllä tätä, mutta onneks se oli vaan se kotiintuloahdistus tai joku sellanen isommalla pojalla. Mikään ei käy, mua et määrää, en tee sitä, en syö tätä jne. Onneksi tänään on ollut jo parempi päivä. Isompi sanoi jopa pienempää parhaaksi kaverikseen ( perui sen kyllä myöhemmin ) ja sanoi ett kyllä täällä äitin luona on kivaa, kun oltiin uimarannalla. Huomenna vaan on menossa isänsä luo kovasti. Yritin sanoo, ett mun kanssa ei oo sovittu mitään, ett ei se ihan niin vaan käy.
Yks tuttu viestitti, ett mut on nähty jonkun komistuksen kanssa kaupassa. Olin ihan H:na, ett mitä nyt. Joku erehdys on tapahtunut varmaan tai sitten minulla muistinmenetys, kun en muista ketään komeaa miestä kaupassa vierelläni olleen. Näin ne juorut varmaan alkaa, kun joku on näkevinään jonkun ja kertoo toisille jne. Valitettavasti jouduin toteamaan, etten edes kaipaa ketään komistuksia vierelleni sekoittamaan elämääni. Olen varmaan päässyt liikaa vapauden makuun, en halua ketään sanelemaan mitä voi tehdä ja mitä ei ja minne voi mennä, milloin ja kenen kanssa. Mulle riittää tällä hetkellä kaksi miespuolista henkilöä tässä huushollissa. Koitan pärjätä heidän kanssaan mahdollisimman hyvin.
Sain muuten menemään läpi sen majaleikin siirron tuonne lasten huoneeseen. Siellä on nyt parempi ja suurempi maja kuin entinen, joten vielä toistaiseksi kaikki hyvin sillä rintamalla.

Väsynyt mutta onnellinen

Olen palannut kotiin Kotkan reissulta. Reissu oli mukava ja antoisa ja aion palata Kotkaan toistekin. Reissuun lähdettiin minun autollani ja minä tietysti halusin ja toimin kuskina. Ajoimme suoraan Kotkan keskustaan ja meripäiville. Kylläpä siellä olikin vilinää ja tosi paljon ihmisiä. Meripäiväthän oli alkaneet jo torstaina. Suuntasimme meripäivien areenalle ja siellä esiintyi Lauri Tähkä ja elonkerjuu. Ja se oli HYVÄ. Sitten majoittumaan ja syömään. Illalla takaisin areenalle ja se olikin jo pettymys. Näimme Jean S:n (samaa kuin ennenkin, nyt jo tylsää) ja Bonnie Tylerin (suuri pettymys, raspikurkku oli vielä kamalampi raspikurkku, voisi lopettaa jo esiintymisen). Esiintyjien välillä oli pitkät tauot emmekä jaksaneet odotella enää. Muutenkin alueella oli silloin illalla niin paljon porukkaa, että liikkuminen oli välillä hankalaa ja esiintymistelttaan ei kannattanut edes yrittää. Sieltä oli loppunut happi jo ajat sitten ja ehkä sen olisi kestänyt jos olisi ottanut tarpeeksi alkoholipitoisia juomia. Jotenkin vaan ei kiinnosta enää tuo pämppääminen muutenkaan ja olinhan minä autolla. Siispä nukkumaan.
Sunnuntain anti olikin sitten erilaista. Musiikkia emme enää kuunnelleet vaan ensin suuntasimme Maretariumiin. Siellähän on akvaarioissa esillä kaikki Suomen kalalajit. Se oli kiva paikka ja jos joku ei ole siellä vielä käynyt, suosittelen lämpimästi varsinkin lasten kanssa menijöitä. Minäkin aion viimeistään ensi kesänä viedä pojat sinne. Sen jälkeen kävimme vielä uudessa juuri nyt heinäkuussa avatussa merimuseo Vellamossa. Sekin oli erittäin mielenkiintoinen ja ainakin uskoisin, että sielläkin on myös lapsille paljon mielenkiintoista nähtävää.
Yllätyin itsekin siitä, kuinka nopeasti opin autolla liikkumaan Kotkassa ja sen ympäristössä. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskaltanut lähteä kuskiksi vieraaseen kaupunkiin. Tuo antoi taas paljon itseluottamusta autolla liikkumiseen ja uskallan paremmin lähteä poikien kanssa perjantaina taas reissuun. Kaikenkaikkiaan tosi kiva reissu mukavan porukan kanssa (yksi naisystäväni uuden miesystävänsä kanssa). Kukaan ei nipottanut mistään eikä kellään ollut hoppua vaan saatiin nauttia kauniista Kotkasta ja ihanan kesäisestä säästä.

Aika kuluu kummasti

Kyllä aika kuluu kumman nopeasti, kun tekemistä on koko ajan. Ihanaa kun saa nukkua aamulla pitkään, lukea rauhassa lehden aamupalalla, kuljeksia yöpuvussa melkein puoleenpäivään ja muutenkin tehdä kaikki hommansa omaan tahtiin ja milloin haluaa. Tai olla tekemättä. Olen lukenut kohta yhden kirjankin, mitä en ole ehtinyt aikoihin.

Poikien huone on nyt siisti ja uskon jopa poikien huomaavan sen kun tulevat kotiin. Siinä olikin kova urakka. Mattoja en ole ehtinyt pesemään, enkä verhoja ompelemaan. Mutta koruja on vähän taas tehty ja huomenna olisi ohjelmassa auton imurointi ja putsaus sisältä. Mansikat pitäisi hankkia ja pakastaa (nyt kun pakastin on sulatettu), joten huomiselle riittää noista hommaa. Lauantaiaamuna onkin lähtö sinne Kotkan meripäiville.

Loma tuntuu lähenevän loppuaan uhkaavasti. Tämän viikon jälkeen enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että on ihan kiva mennä töihinkin, kun teen sitä 6 tunnin päivää. En tiedä sitten miten kiireisiä ne 6 tuntia tulevat olemaan, mutta murehditaan sitä sitten.

My second Dotee doll

Tässä tulee toinen tekemäni Dotee doll. Tämä on sellainen koruista ja kukkasista pitävä rastatukka, joka lähtee eräälle ystävälleni nimipäivälahjaksi. Näitä on kyllä kiva tehdä, vähän samanlaista näpertelyä, kun korut, varsinkin kun käytän noita helmiä näissäkin.

Pojat lähtivät eilen isälleen ja ovat siellä taas kokonaisen viikon. Minulla on siis kokonainen viikko lomaa ihan itselleni. Tiedän kyllä, että tekemistä riittää, mutta luulen, että viikko voi tuntua pitemmältä siinä suhteessa, että se on todellista LOMAA. Sellaista minulla ei ole ollutkaan kahdeksaan vuoteen. Ihmettelen edelleen sitä, miten olen todella selvinnyt nuo kaikki vuodet. Jokainenhan tarvitsee ihan omaa aikaa ja minulla sitä ei ollut kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Varsinkin nyt tuollaisen vaikean vuoden jälkeen tuntuu, että sitä omaa aikaa tarvitsee vielä enemmän. Onneksi minulla sitä nyt on. Jospa vähitellen saisi asiansa kuntoon. Vaikka uskon kyllä, että oman ajan tarve jatkuu suurena, nyt kun siitä on päässyt nauttimaan. Välillä tuntuu kauhean syylliseltä olo, kun ajattelen noin. Tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska nautin olosta ilman lapsia, enkä sitä kovin monelle viitsi sanoakaan. Pakko se vaan on itsellekin tunnustaa, etten jaksaisi muuten. Luulin aina nuorena, että minusta tulee tosi hyvä äiti ja haluan monta lasta, mutta todellisuus onkin ollut aivan toista. Nuoruuden ihanteet on karisseet ja tilalle on tullut, niin mitä... ehkäpä aikalailla realismia ja jonkun verran kyynisyyttä.

Huomenna jatkan poikien huoneen siivousta ja aion järjestää sen todellakin kunnolla niin, että pojat voivat myös leikkiä omassa huoneessaan. Nythän meillä majaleikit ja legoleikit on aina olohuoneessa, jossa kulkeminen on aika hankalaa. Voihan se olla vaikeaa saada menemään muutos läpi, koska vanhempi poika juuttuu noihin leikkeihin aika voimakkaasti, eikä suostu useinkaan muuttamaan niitä. Homman pitää mennä aina samalla lailla. Mutta yritetään.

Risteilyä ja raivaria

Tässä olikin monta päivää tyyntä ennen myrskyä. Soitin aamusta jo exälle sopiakseni seuraavasta tapaamisesta, kun kirppis olisi taas sunnuntaina ja pojat lähtis sinne aamupäiväksi ja exä hakis ne sieltä. Kysyin, että sopiiko, no sitä piti miettiä taas joku tovi. Sit kyllä kysyin, ett voisko se ottaa vanhemman pojan jo vaikka tänään, mutta ei käynyt. Eli se valittaa ettei saa poikia tarpeeks ja sit kun tarjotaan niin ei käy. Olisin halunnut pojat vähäks aikaa erilleen, kun alkoi taas olla sellasta tuo meininki.

Isompi poika ei nukkunu taaskaan päikkäreitä ja niiden jälkeen lähdettiin sisävesiristeilylle. Siellä meni aika mukavasti, mutta illalla raivari tuli kun piti lähtee nukkumaan. Pienempi sai jäädä vielä valvomaan, kun oli päivällä nukkunut. Se taisi ottaa niin paljon isompaa pattiin, ett taas nyrkit heilu ja tavarat lensi. Sain pienemmän säästymään nyrkeiltä, mut lopulta jouduin taas istumaan pojan päällä, kun hän ei alkanut rauhoittua. Hän ei voi sietää sitä, että häntä määrätään, siitä saa aina kuulla. Hän kuvittelee tosiaan voivansa päättää ja määrätä kaikista asioista. Unessa hän oli sitten jo klo 19.45. Eli väsymystä oli kuitenkin aika lailla. Aamulla kaikki on varmaan toisin tai sitten ei.

Lässähtänyt olo

Miten onkaan taas niin lässähtänyt olo. Päivä meni aika mukavasti ja eilinen myös, mutta illalla vanhempi poika taas monotti pienempää. Sillon mulle aina tulee jotenkin sellanen epätoivonen olo, ett eikö tämä ikinä lopu. Mattopyykillä kävin tänään pesemässä muutaman maton ja mummo oli poikien kanssa leikkipuistossa sillä aikaa. Illalla lähdettiin poikien kanssa toiseen leikkipuistoon pyörillä ja kyllä huomasin, että pinna on jotenkin piukalla taas. Isompihan ajelee pyörällä tosi hyvin, mutta pienempi polkee vielä apupyörillä ja ei jaksa mäkiä polkee. Joten aika hankalaa välillä oli, kun mä työntelin sitä ja talutin omaa pyörää tai välillä talutin molempia pyöriä. Eihän se tietysti sille mitään voi, mutta kiristi vaan mun pinnaa.

Tää kämppä on sekaisin ja tiskivuori vaan kasvaa, enkä jaksais mitään. Pitäis sitä ja pitäis tätä, mut ei viittis mitään. No nyt taitaa mennä taas valituksen puolelle. Kesäkin kuluu yhdessä hujauksessa ohi, ennen kun on edes kunnolla alkanut. Blääh....

SIIS piti etsiä edes teille jotain piristystä, jospa se piristäisi mua itteenikin!

Legoja ja koruja

Tänään on taas rakennettu ahkerasti legoilla ja myös tehty maja olohuoneeseen, niin että siellä kulkeminen on hieman hankalaa. Olen joutunut siirtämään sohvaakin vähän, että pääsee parvekkeelle. Siirtäminen oli vanhemman pojan ehdotus, kun kielsin majan rakennuksen kun ei sitten pääse edes parvekkeelle. Niin että neuvottelutaitojakin tuntuu löytyvän. Jo toinen päivä ilman riitoja ja tappeluita. Alan olla ihmeissäni vaikka kai pitäisi olla onnellinen. Huusholli on taas hyrskyn myrskyn, mutta näkyypähän elämän jäljet ja tärkeintä on, että lapset leikkii, siitä olen tosi iloinen.

Huomenna luovutan uudelle omistajalle taas yhdet korut. Tumman turkooseista särmikkäistä lasihelmistä ja turkooseista siemenhelmistä tehdyt kaulakoru ja rannekoru. Katsotaan mitä tuleva omistaja on niistä mieltä. Hän halusi jotain roikkuvaa siihen eteen ja säätövaraa pituudelle. Itse pidän juuri noista särmikkäistä lasihelmistä tosi paljon, niissä on ihanaa kimallusta.

Hyvä päivä

Tänään oli pojilla tosi hyvä päivä. Varsinkin vanhempi poika oli niin rauhallinen ja leikki pikkuveljen kanssa kivasti, että ihmettelin jo että mistä nyt tuulee. Tuntuu ihan ihmeelliseltä ja odotan vaan koko ajan, että millon repee. Siis ei todellakaan vastaansanomisia, ei rumaa kieltä, ei pikkuveljen haukkumista, lyömistä, ivanaurua ja kiusaamista ollenkaan. Voiko näin jatkuakaan. Aamupäivän leikkivät niin kovasti kaikkee, ettei ehditty edes ulos ja iltapäivällä lähdettiin uimaan. Isompi poika onkin oppinut taas vähän lisää ja polski ihan innoissaan. Sitten innostuivat vielä rakentamaan hiekkajokia rantaan, eivätkä tietysti ois lähteneet pois. Illalla rakentivat legilla ja nauroivat yhdessä niin, että mun piti jo sanoo, ett vähän hiljempaa. Kylläpä tuntuikin hyvältä tuo sopuisa leikki.
Yhden kaverin kanssa päätettiin lähtee Kotkan meripäiville. No pääseehän sinne, mut majapaikan saaminen olikin kiven alla. Soitin varmaan ainakin kahdeksaan paikkaan, ennen kuin löytyi yksi yhden hengen huone, johon saa lisävuoteen. Ja se on vielä 15 kilometrin päässä Kotkasta. Sen nyt varasin, kun arvelin ettei parempaakaan löydy enää. Kuulemma varauksia alkaa tulla jo vuoden alussa ja jotkut varaa jo edellisenä vuonna suoraan seuraavaks. Taitaa olla suositut pippalot. En ole koskaan käynyt, mutta nyt lähdetään kattomaan.

Matonpesua ja murjotusta

Aamulla ei taaskaan ollut kiirettä nousta ylös ja kun sain aamupalani syötyä, äitini soitti ja ehdotti mattopyykille lähtöä. Ei muuta kun mattoja kainaloon ja menoks. Sainpa neljä suht pitkää mattoa pestyä. Siinä on hyvä alku. Ihan mukavaa hommaa tuo mattojen pesu hyvässä ulkoilmassa, kun ei ota liian isoa urakkaa kerrallaan. Ja tulipa sitten vähän imuroituakin kun mattojen alta paljastui kasat roskia, kuka lie niitä sinne piilottanut.
Pojat palasivatkin kotiin jo ennen viittä. Exä sanoi lauantaina vielä, että tuo pojat maanantaiaamuna vasta kotiin tai aikaisintaan sunnuntai-iltana myöhään. Liekö jo väsynyt olemaan poikien kanssa, kun olivat olleet koko viikon mökillä. Isompi poika alkoi heti kysellä minulta, että olenko ostanut hänelle sen radion. Ihmettelin että minkä radion. Olin muka luvannut ostaa sellaiset pojille. Ilmeisesti poika kuvitteli minun luvanneen, jos olen sanonut jotain epämääräistä, että on sellasia pieniä soittimia mistä voi kuunnella musiikkia. Välillä tuntuu, ettei uskalla sanoa oikein mitään, kun aina tulee väärinymmärretyksi. Kun sitten sanoin etten todellakaan ole luvannut ostaa mitään, niin sitten alkoi murjotus ja tavaroiden potkiminen ja ärhentely. Niin että paluu arkeen on tapahtunut.

Kukkien hoitoa

Aamulla kun jaksoin nousta ylös ja olin tehnyt kaikki aamutoimet, siirryin parvekkeelle kukkien hoitoon. Minullahan on siellä orvokkeja ja krasseja ja muutama muu kukka. Pojat halusi niitä orvokkeja, mutta minä en ole niihin kauhean ihastunut. En oikein jaksaisi nyppiä niitä vanhoja kukkia pois. Krassit on ollu pitkään väliaikaisessa "ruukuissa", sellaisissa muovirasioissa. No tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivänä sain sitten siistittyä kaikki orvokit ja laitettua krassit kunnon ruukkuihin. Nyt olen oikein tyytyväinen, kun sain sen urakan tehtyä. Kyllä siinä menikin aika kauan. Tää elämä vaan tuntuu olevan välillä sellaista pitkäpiimäistä, että jotkut tekemättömät työt saa odottaa ja odottaa ja aika kauan.

Luin tuossa yhden vanhan lehden ja siinä eräs nainen sanoi aika osuvasti, että KARSI TAI KÄRSI. Hän tarkoitti omaa elämäänsä ja sitä miten hänellä oli liikaa töitä ja vielä ikäviä tapahtumia elämässä. Niin että pitäisi oppia karsimaan liikoja asioita tai sitten tosiaan kärsiä. Minäkin karsin sen toimimattoman parisuhteen ja sen jatkuvan pahan olon elämästäni ja pikku hiljaa ollaan menossa parempaan päin.

Korurintamallakin tapahtui tänään ja sain tehtyä yhden rannekorun ja kaulakorun. Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tässä eilen uudelle omistajalleen lähtenyt setti.

Sähläystä

Sählään täällä tämän koneen kanssa. Sain poistettua tuosta tunnustus postauksesta toisen logon, mutta samalla olen saanut poistettua myös siihen postaukseen tulleet mukavat kommentit. Tarkoitus ei ollut tietenkään niitä poistaa, mutta on sen verran vielä alkeellista tämä minun tietämykseni näistä hommista, että poistaminen onnistuu kyllä, mutta palauttaminen ei. Enkä tiedä pystyykö niitä mitenkään palauttamaan. Meinasi hävitä koko teksti, mutta sen sain pelastettua ja nyt se on tuossa. Kun ei ole nörtti niin ei ole. Suokaa anteeksi vajavaisuuteni.
Töissä on ollut aika rauhallista ja enää ei olekaan kuin kaksi päivää ja sitten taas lomalle. Ilmat saisi kyllä vähän lämmetä, että pääsisi uimaan ja mattopyykillekin joskus. Tuleekohan ne helteet sitten elokuussa kun koulut alkaa ja lasten pitäisi jaksaa keskittyä opiskeluun!
Minun hommanani olisi vielä tänä iltana kirjeen kirjoittaminen englanniksi. Minulla on kirjeenvaihtoystävä Tsekissä. Tämä nainen, Ivana nimeltään, bongasi minut postcrossing-sivuilta. Harrastin sitä hieman aktiivisemmin vielä vuosi sitten, mutta nyt tuntuu tämä elämä menevän kaikkeen muuhun. Ja tämä blogi pitää minut kyllä aika hyvin otteessaan. Nyt aion terästäytyä ja kirjoittaa sen kirjeen. Voisinpa lähettää myös pari postcrossing-korttiakin, kun tänään postissa käydessäni ostin kauniita kortteja ja postimerkkejä.

Olen saanut tunnustuksen

Olenpa iloisesti yllättynyt saamastani tunnustuksesta ja sen merkiksi tuon logon sain. Olen vain muiden blogeissa niitä nähnyt ja ihaillut ja nyt sain sellaisen itse, JIPPII! Tunnustuksen minulle antoi Soolomamma, kiitos siitä kovasti.

Here the rules: Säännöt:1. The winner can put the logo on his/her blog./

Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./

Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./

Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./

Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

Farrands´ handicrafts

ei saa mennä ulos saunaiholla

Hiirose emännä ajatuksii

Risulinnun pesässä

Tekemisen riemua

Helvetianmoista elämää

Kultta ja kimallet

My first Dotee Doll

Löysinpä hauskan kerhon tuolta blogien maailmasta, Omituisten ompelijoiden kerhon. Minäkin innostuin ompelemaan itselleni ensimmäisen Dotee Dollin. Haasteen aiheena on kansallisuus ja minä ajattelin tehdä tällaisen blondin sinivalkoisessa asussa, eli kansallisuus on tietysti Suomi, jos kaikki ei heti kuvasta sitä hokassu. Päässä olevat koristukset eivät oikein kuvissa näy, mutta oma pikku tuoli Suomineidolle löytyi.

Mahatautiako?

Hyvin alkoi työviikko. Viime yönä oksensin ja aamulla sain kyllä puuron syötyä ja lähdin töihin. Aika hyvin päivä sujui, vaikka mahassa kiertikin välillä. Ruokaa söin, enkä enää voinut pahoin. Edelleenkin mahassa tuntuu kummalliselta. Mahatautia on kuulemma taas liikkeellä. Pakko oli oikeestaan mennä tänään töihin, kun sieltä puuttui yks ihminen. Tai pakko ja pakko, mut onneks pystyin olemaan töissä koko päivän. Eiköhän tämä tästä ala parantua, pari päivää kiertää mahassa ja sit taas on entistä ehompi. Ei ehdi edes laihtua tässä mahataudissa, kun se kestää niin vähän aikaa.

Eilen oltiin poikien kanssa kirpputorilla myymässä kaikenlaista kamaa ja koruja. Pojatkin oli tehny kännykkäkoruja ja korvakoruja. Aluksi pojat oli tosi kärsimättömiä, ett miks meiltä ei kukaan osta mitään, mutta sitten ääni muuttui kellossa, kun tuli ostajia. Innoissaan tietysti olivat kun saivat vähän rahaa. Annoin vielä joistakin heidän myydyistä vaatteista rahat heille. Olipa onnellisia poikia. Luulen, että haluavat uudestaankin lähteä myyntihommiin. Exä haki pojat sitten yhdentoista aikaan ja semmonen kakspuoltuntinen myyntihommissa riitti ihan hyvin.Nyt pojat on sitten kokonaisen viikon isänsä luona kun sillä on loma.

Nyt esittelen teille sellaisen ennen ja jälkeen kuvaparin. Jotain olen saanut nimittäin aikaiseksikin. Kyseessä on peili, Ikeasta ostettu pieni peili, jossa on leveät puiset kehykset. Eli peili ennen ja jälkeen muodonmuutoksen. Olisiko pitänyt kultakiemuroita laittaa enemmän vai onko yksinkertainen kaunista? Kommentoida saa.

Aika mukava päivä

Tänään meillä oli pitkästä aikaa aika mukava päivä. Aamulla lähdettiin lastentapahtumaan ja siellä oli monta mukavaa juttua. Paras pojista taisi olla sellaisen lasipurkkiin tehdyn akvaarion tekeminen. Eihän pojat paljoa siihen itse tehneet, mutta lopputulos oli kiva. Onginta ja lelunvaihto olivat tietysti jälleen ohjelmassa myös. Sitten olikin jo kiire syömään. Olin luvannut, että mennään Rossoon pizzalle ja se tietysti houkutteli kovasti. No tuntuihan tuo nälkäkin jo olevan kaikilla. Päiväunien jälkeen lähdettiin ekaa kertaa tuohon lähirannalle uimaan, kun ilmakin oli siihen mitä parhain. Isompi poika uida polski täyttä päätä ja pienempi kahlaili rannemmassa. Minäkin kävin pari kertaa tekemässä pienen lenkin kauempana, kun pojat lämmitteli viltillä. Tuntuipa tosi ihanalta uida ja uudestaan kyllä mennään jos ilmat vaan on hyvät, että tarkenee.

Päivät on täynnä touhua ja illalla tuntuu jotenkin olevan puhti poissa, niin ettei mitään käsitöitä ole jaksanut tehdä. Menee enemmänkin töllöttimen ääressä istumiseksi ja tässä koneella vähän on tullu näperreltyä. Joten kuvaksi tähän yksi aiempi näpertely.

Tyyntä ja myrskyä

Kyllä tämä elo ja olo noiden lasten kanssa on aikamoista, ainakin meidän perheessä. Isommalle pojalle selvisi viimein eilen, ettei se voi mennä minun kanssa naimisiin. Onhan siitä ollut puhetta jo joskus muinoin, mutta nyt ilmeisesti meni lopullisesti jakeluun. Sitten mökötettiin ja huiskittiin ja oltiin tosi äkäisiä. Ilmeisesti olikin aika kova paikka. Tänään on ollut sitten ärinää, riitaa ja väittelyä. Ja sitten yhtäkkiä ollaan pikkuveljen kanssa tosi hyvää pataa ja leikitään täyttä päätä. Eilisen illan raivoomisen takia jätettiin tänään käsityöläismarkkinoilla käymättä. No säästyipähän rahat, kuitenkin olis tullu ostettua jotain. Mua todella välillä masentaa ton isomman pojan käytös. Se on tosi uhmakasta ja pikkuveljeäkin kohtaan aggressiivista. Minuahan poika mätkii aina kun suuttuu ja hän todella kuvittelee olevansa tämän huushollin kuningas ja määrääjä. Ei mene perille vaikka aina kyllä totean, että aikuiset määrää ja minä täällä meillä. Kyllä on takki tyhjä aina kun yhden päivän saa päätökseen ja lapset nukkuu.
Päässä pyörii käsityöideoita monenlaisia, kunhan aikaa olisi toteutukselle. No löytyyhän sitä tietysti joskus, mutta mistä sitten alottaisi. Siinä se pulma. Oon keränny kiviä ja meinaan tehdä niistä jotain kivihahmoja. Sitten keksin käyttöä jo aiemmin ostamilleni taulunkehyksille, teen niihin taulut fanttilangasta, kunhan keksin mallit ja saan ne langat ostettua. Siinä olisi hyvä lahjaideakin. Yhdet jo vuosia valmiina olleet pienet ristipistotyöt keittiöön pitäisi kehystää. Metallilankatyöideoitakin pyörii päässä, joten ideoita olisi, toteutus vaan puuttuu.

Pojat kotona

Pojat siis tulivat aamulla seitsemän aikoihin ja molemmat oli aika väsyneen näkösiä. Pirteitä kyllä olivat, ainakin juttua tuli taas tosi paljon. Tuliaisista olivat innoissaan ja heti olis pitänyt lähtee aarrekiviä etsimään luolista ja muualta. Joten meillä varmaan kerätään taas kiviä jonkun aikaa, tavalliset ei vaan taida enää kelvata.

Iltapuolella lähdettiin sitten tivoliin, kun se on ollut kaupungissa jo jonkin aikaa, eikä exä ollut poikia sinne vienyt. Varmaan liian kallista. Siellä oli tietysti hirmu kivaa niin kauan kun pois piti lähtee. Onneks meidän pojille kelpaa vielä tivolit, jossa ei hirveesti oo laitteita, he kun eivät tiedä muusta. Ei olla käyty puuhamaissa eikä Linnanmäellä vielä koskaan. Oon ajatellu ett niihin ehtii vielä kunhan ovat vähän isompia ja pääsevät kunnolla laitteisiin. Itse en pyöriviin vehkeisiin voi mennä, kun tulee paha olo.

Tällä viikolla meillä ohjelmaa riittää, kun on kaikenlaisia tapahtumia viikon mittaan. Huominen on vapaampi, torstaina käsityöläismarkkinoille kiertelemään, perjantaina lasten tapahtumaan ja sunnuntaina kirpputorille myymään omia kamoja. Vielä jos lauantaina olis hyvä ilma ja jos jaksaa, vois mennä pikku sisävesiristeilylle. Mutta musta tuntuu, että risteily jää myöhempään ajankohtaan. Paljon ohjelmaa niin eivät ehdi niin paljon riidellä keskenään. Toivottavasti.

Tässä vielä makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru ja korvikset. Helmet ostettu sieltä jalokivimessuilta.

Loma vähenee, työt lähenee

Niinpä on kohta loma puolessa välissä. No mullahan nyt on tavallista pitempi loma, mutta koko ajan se vaan vähenee. Tämän viikon jälkeen menen viikoksi töihin ja pojat on isällään kokonaisen viikon. Sitten jatkan vielä lomaa koulujen alkuun asti. Tänään kävin työpaikalla kattomassa onko tullu jo päätöstä siitä mun kuuden tunnin työpäivästä, mutta ei ollut tullut. Sitten voin anoa kelalta osittaista hoitorahaa. Eihän se ole kun 70 e, mutta parempi sekin kun ei mitään. Palkka pienenee kuitenkin paljon enemmän. Mutta toivon, että siitä on meille kaikille iloa ja hyötyä, että teen lyhyempää päivää.

Huomenaamulla pojat tulee kotiin. Siis aamulla klo 7.00. Yritin exälle sanoo, ett pojat vois tulla jo nyt illalla, mut ei käyny vaikka sanoin, ett exänkin olis helpompi aamulla lähtee töihin. Sanoi edes laittavansa pojat illalla ajoissa nukkumaan. Toivottavasti laittaa. Tästä varmaan huomaa tästä mun tekstistä etten oikein luota exän toimiin poikien kanssa. Niinhän se on. Vaikee on uskoo ett se pärjäis poikien kanssa ihan ok, kun ei oikein aikoinaan osallistunut mihinkään lastenhoitoon, ainakaan pyytämättä. Vaikka pakkohan sen on oppia asioita nyt kun se joutuu hoitamaan ne itse. Minä, ylivastuullinen vanhempi, en ole enää huolehtimassa. Nyt saa se alivastuullinen ottaa vastuun itse. Jospa exä kasvais vähän aikuisemmaks. Liekö utopiaa?

Poikia odottaa tuliaiset sieltä messuilta ja tässä on kuva siitä ametistionkalon palasta.

Terveisiä jalokivimessuilta

Kävin siellä Ylämaan jalokivimessuilla. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut ja ottaisiko tuon vai tuon toisen. Rahaa meni, mutta kaikkea kaunista ja mukavaa löytyi. Ostin simpukankuorihelmiä, makeanvedenhelmiä ja muutamia nauhoja kivihelmiä. Pojille tietysti toin tuliaisia monenlaisia, niitä ei vain voi kaikkia antaa kerralla. Isompi poika on pitkään halunnut ametistionkaloa ja ostinkin sellaisen palan, en tietysti kokonaista tai edes puolikasta, mutta suht ison palan kuitenkin. Sitriiniä, vuorikidettä, hiomatonta smaragdia ja fossiileja. Isompi poika on tosi kiinnostunut kivistä ja jalokivistä varsinkin, joten ehkä ensi vuonna voisi pojatkin ottaa messuille mukaan. Tilasin yhden kirjankin, jossa on eri kivilaaduista ja niiden tunnistamisesta. Voidaan ruveta opiskelemaan kivilajeja. Ihan hyvä kiinnostuksen kohde, luonnosta löytyy materiaalia.

Olen tehnyt vähän helmitöitä, kännykkäkoruiksi hämähäkkejä ja sammakoita. Kivoja pieniä helmitöitä, jotka valmistuu suht nopeasti ja ovat helppoja ja kivoja tehdä.

Yksin

No nyt olen taas yksin kotona. Aluksi se tuntui taas oudolta ja aika ahdistavaltakin, mutta nyt jo tähän aikaan olo on ihan ok. Ei vaan nukuta yhtään, joten vielä istahdin tähän koneen ääreen ja sain lisättyä blogiini kalenterin ja jotain kai riipustan tännekin. Tuntuu jännältä, että olen niin jäänyt koukkuun tähän blogihommaan, kun vielä vuosi sitten en tiennyt blogeista yhtään mitään. Tästä on tullut eräänlainen ystävä, jolle voi kertoa huoliaan ja ilojaan. Ja on ollut ihan kiva huomata, että joku jopa käy lukemassakin näitä mun juttuja. Itse minusta on kiva käydä katselemassa toisten blogeja, sieltä löytyy kohtalotovereita, kivoja ideoita, ajatuksia ja paljon muuta kivaa ja tietysti lisää juttuja omaan blogiin, kuten tuo kalenteri. Tuo sopii minusta minulle hyvin, koska työssäni saan/joudun muuntautua hyvin monenlaiseen rooliin. Olen saanut olla pelle, noita, juontaja, ohjaaja, teknikko, tietoteknikko ja vaikka mitä. Nyt on mukavaa olla lomalla vain äidin ja naisen roolissa. Tietysti on vielä eronnut nainen ja sinkku, vai olisiko uusiosinkku, mutta niitä rooleja en niinkään ajattele toteuttavani.

Koruhommat on taas levällään pitkin olohuoneen pöytää ja muutaman sain valmiiksi tuossa telkkua katellessa. Vielä en niitä kuvaillut, mutta joku vanhempi juttu tähän lopuksi.

Masentavaa

Miten voikin olla aina yhtä masentavaa soittaa exälle. Tuntuu, että kaikki energia häviää johonkin ja alkaa ottaa päähän ihan todella. Huomautin hänelle pienemmän pojan päiväunista ja siitäkös alkoi kauhea kuulustelu ja utelu mun jutuista. Vanhojen juttujen kaivelu alkoi taas ja minä yritän vaan kiusaa tehdä hänelle ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Mulla ei sais olla lomaakaan kun hänellä ei sitä ole niin paljon. Alkoi kysellä, että oonko taas sairaslomalla. Enpä kerro sille mitään. Mullahan on enemmän vuosilomaa kun sillä ja palkatonta lomaa oon ottanut myös. Muttei niitä sille tarvii kertoa. Haluan, että pojilla on kunnon pitkä kesäloma ja mulla ittelläni myös. Onneksi ei sentään tarvii päivittäin olla exän kanssa tekemisissä, se olis tosi rasittavaa ja kuluttavaa. Sitten kun nokakkain nähdään, niin se ei sano mitään. Puhelimessa tulee juttua, tai sitten se oli hieman maistissaan.
No vapaaviikonloppuna koitan unohtaa ankeat asiat. Lähden käymään Ylämaalla jalokivimessuilla. Ja tietysti nautin muutenkin elosta ja olosta ihanasti yksin.

Rauhallinen päivä

Tänään on ollut tosi rauhallinen päivä, kun isompi poika on ollut mummon luona ja jäi sinne vielä yöksi. Pikku kaverin kanssa on vaan oltu kotona ja touhuiltu hissukseen kaikkee. Ei ole ollut väittelyä, riitelyä, satuttamista ja jatkuvaa puhetta. Ajattelinkin, että voisin antaa isomman pojan olla isänsä luona vähän enemmän hänen lomansa aikana kun on sovittu. Molemmat lapset saisivat yksilöllistä huomiota. Katsotaan nyt miten asia edistyy. Viimeksi kun pojat olivat isällään, hänen äitinsä hoiti poikia kolmena päivänä ja päiväunet jäi nukkumatta pienemmältäkin ja ruokailunkin kanssa oli vähän niin ja näin. Eli kun exällä ei ole vielä lomaa, hänen äitinsä hoitaa poikia. Olen sanonut etteivät pojat tarvitse kesällä hoitoa päivähoidossa, koska mulla on lomaa. Täytyy nyt keskustella tuosta hoito asiasta exän kanssa. En ole tyytyväinen hänen äitinsä toimiin, koska pienempi tarvitsee ehdottomasti päiväunet ja ruokaa tietysti molemmat.

Koruja en ole tehnyt, kuin muutaman kännykkäkorun, hämähäkkejä ja sammakon. Pojatkin innostuivat tekemään kännykkäkoruja, mennään yhdessä heinäkuussa niitä myymään. Pitäisi kuvata niitä, mutta ehkä viikonloppuna. Nyt laitan tähän muutaman kuvan viimeksi tekemistäni koruista.

Juhannusjuhlaa

Iloista ja aurinkoista juhannusjuhlaa kaikille. Nauttikaa läheistenne seurasta ja luonnosta jos olette luonnon helmassa.

Ruokaa ja sadetta

Vanhemman pojan kanssa täytyy olla tosi tarkkana sen syömisten kanssa. Nyt kun pojat tulivat isänsä luota se on jotenkin taas korostunut tai sitten he eivät ole saaneet tarpeeksi ruokaa siellä. Heti kun pojalla on hieman nälkä tai verensokeri ilmeisesti laskee liian alas, hän alkaa hermostua ja konflikteja syntyy. Silloin pitäisi heti olla leipä tai jotain muuta valmiina ennen kuin ruoka valmistuu. Ja ilmeisesti pitäisi hieman lyhentää noita "ruokkimisvälejä" vielä. Tai lisätä pikku välipaloja ruokailujen välille. Sitten kun poika on saanut mahansa täyteen, olo on aivan erilainen. Poika ei vielä itse oikein osaa tunnistaa sitä nälän tunnetta, joten se vielä vaikeuttaa tilannetta. Tällaisia herkkuja olen maalannut meille parvekkeelle koristeeksi.Parveke on ollut tänään jonkun verran käytössä kun ei ole satanut. Eilen illalla satoi taas niin kovasti, että parveke lainehti jälleen. Täytyy ilmeisesti soittaa "talonmiehille", että putsaisivat viimein nuo räystäskourut tuolta katonrajasta, koska kaikki vesi tulee niiden yli ja roiskuu meidän parvekkeelle. Koko ajan saa olla pelastamassa kukkia ja mattoja vedenpaisumukselta. Tässä vielä vähän parvekkeeni rekvisiittaa, korukuvia myöhemmin.

Ääni maassa

Mulla on ollut kurkku kipeä jo jonkun aikaa ja nyt pari päivää ääni on ollu aika möreä. Kitalakea kutittaa, joten kaikki heinänuhan alkamisoireet on todettu. Olen syönyt kyllä allergialääkkeitä koko talven silmäoireiden takia, jotka tulee työpaikalla. Nyt kuitenkin vaikka olen lääkkeiden määrää lisännyt, oireet pakkaa päälle. Toivottavasti tilanne tasaantuu, koska mikään ei ole niin inhottavaa kuin kitalaen kutina. Siihen ei auta raapiminen, eikä mikään.

Olen edelleen nauttinut rauhasta ja tehnyt lisää koruja. Rannekoruja syntyi muutamia ja makeanvedenhelmistä kaulakoru, joka on kuvassa ekana.

Korvakoruja, kännykkäkoruja ja rannekoruja on kiva tehdä, kun ne valmistuu niin nopeasti.

Nyt voikin tulla pieni tauko taas korujen teossa huomisesta iltapäivästä eteenpäin kun pojat tulee kotiin. Huomenna kuitenkin vielä pitäisi ehtiä tekemään muutama tilaustyö ennen poikien tuloa, koska lupasin toimituksen ennen juhannusta.

Tässäpä tällainen korupläjäys tällä kertaa. Huomasin, että muokatessa korujen tai siis oikeastaan kuvien laatu heikkenee, koska kannattaa pienentää kuvia, ettei sivun avautuminen kestä kauhean kauan. Ajattelin kuitenkin, että pitää taas vähän koittaa tuota kuvien muokkausta, ettei vaan pääse unohtumaan.

Kotona on kiva olla

Joskus joku sanoi minulle, että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille ja vähän viihteelle. No saan aina selitellä, että ei kiinnosta, että haluan olla kotona. Kun vielä olin exän kanssa, en ollut juuri koskaan yksin kotona. Nyt nautin suunnattomasti siitä, että saan olla yksin kotona. Minulla ainakin riittää tekemistä täällä kotona ihan vaikka välillä muille jakaa. Varmasti sitten jos en enää keksi tekemistä lähdenkin jonnekin, mutta vielä sitä hetkeä ei ole tullut, enkä usko, että kovin pian tuleekaan. Onko se niin ihmeellistä jos ihminen nauttii omasta seurastaan, taidan olla hieman erakoitumiseen taipuvainen, ainakin välillä.

Koruja olen tehnyt edelleen, lähinnä korvakoruja ja kännykkäkoruja, mutta en nyt niitä ruvennut kuvaamaan. Yhden kaulakorunkin tein tänään melkein valmiiksi ja monta on suunnitteilla. Nyt pitää vaan ootella tilausta tulevaksi, kun osa materiaaleista loppui.

Suunnittelin tänään vähän missä kaikissa paikoissa voitaisiin poikien kanssa käydä. Tässä ihan kotikaupungissa ja lähistöllä on monta paikkaa missä voisi poikien kanssa käydä tutustumassa. Pikkuinen risteilykin tuossa sisävesistössä olisi pojista varmaan kova juttu. Se täytyy toteuttaa heti kun ilmat sallii, ettei vaan jää tekemättä. On useamman vuoden ollut jo mielessä, mutta jäänyt vaan aina.

Ei ihan näin isolla laivalla, mutta kuitenkin luulen, että se on pojille elämys.

Loman ihanuus

Loman ihanuus alkaa todella tulla vasta nyt kunnolla esille, kun olen yksin kotona. Tämä on todellista hermolepoa ja minulle eräänlaista "retriittiä", kun saan olla aivan itsekseni omien ajatusteni kanssa. On ihanaa kun voi tehdä jotain hommaa ja jättää vehkeet levälleen ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä, eikä kukaan mene sotkemaan mitään. Olen tehnyt koruja, maalaillut kiviä, selaillut lehtiä, käynyt kaupungilla ja vihdoin ja viimein (nyt rasti seinään) käynyt kävelylenkillä. Jospa nyt saisin sen kipinän siihenkin hommaan. Meinasin mennä uimaankin tuohon läheiselle rannalle, mutta siellä oli sen verran nuorisoa etten kuitenkaan viitsinyt. Joku toinen kerta sitten ja ainakin poikien kanssa kunhan ilmat lämpenee ja vedet myös.

Eilen kävin äitini ja hänen ystävättärensä kanssa kesäteatteriesityksessä. Olipa virkistävää katsoa harrastajateatteria. Siihen tuli oikein sellainen innostus, että on päästävä muulloinkin katsomaan harrastajateatteria. Onhan oikeassa teatterissakin kiva käydä, mutta tuollaisessa ei niin ammattimaisessa teatterissa on oma tunnelmansa. Jatkoa varmaan seuraa.

Tässä vielä pari kuvaa tuoreesta korutuotannosta.

Vaikea eronhetki

Pojat lähtivät taas isänsä luo. Kävin saattelemassa pojat exän uuteen kotiin. Se on minun asunnoltani parin korttelin päässä. Miten tuntuikaan vaikealta jättää poikia sinne, pienempi just tänään meinas itkeä sitä, kun iskä ei enää asu siellä entisessä kodissa. Hän ei muistakaan muuta kotia kuin sen, koska muutti sinne yksi vuotiaana.

Isommalle pojalle ostettiin sitten tänään se kauan odotettu PUHELIN. Ajattelin, että onpahan aikaa harjoitella sen käyttöä kunnolla ennen kuin koulu alkaa. Kyllä hän olikin ylpeä siitä. Toivottavasti se pysyy ehjänä eikä häviä ennen syksyä. Se hyvä puoli siinä on myös, että voin nyt soitella pojille suoraan ja pojat minulle jos asiaa on. Exä ei oo antanu kuulema soittaa, vaikka asiaa olis ollu.

Nyt pääsen taas rauhassa korujen kimppuun, monta ideaa on muhinut mielessä, muttei oo ollu aikaa niiden toteuttamiseen. Olis kyllä monta muutakin hommaa niin kuin yleensä, mut katsotaan nyt mistä aloitetaan. Tässä yksi aiemmin tekemäni korusetti, jolla osallistuin yhteen kilpailuun. En voittanut. Tein korun itselleni, pidän siitä kovasti, siinä on makeanvedenhelmiä ja pronssiset koruosat.