Mahatautia

Mahatauti ei siis säästellyt meidänkään perhettä. Pienempi poika on potilaana. Ei onneksi oksenna, se kun on niin inhottavaa. Toisesta päästä tulee, mutta hyvin on selvitty. Mahaan tietysti koskee ja sitä on saanut aina välillä käydä silittelemässä. Vanhempi poika taas ei kestä yhtään sitä, että pienempi on kipeä. Kateutta herättää se, että toinen saa olla kotona, toista hoidetaan, toinen saa herkkuja (vaikka itsekin saa) ja että itse ei ole kovinkaan usein kipeä. Siitäkin voi olla kateellinen.
Tässä on kahtena päivänä ollut taas raivarin paikka vanhemmalla pojalla. Ilmeisesti nälkäraivareita molemmat, enkä minä oikein ole taas muistanut niitä ennakoida. Pakko vaan tunkea jotain ruokaa heti suuhun, kun hän tulee koulusta, muuten se raivari tulee jonkun ajan päästä ja ihan mitättömästä asiasta tietenkin.
Ensi lauantaina vieteään poikien synttäreitä. Yhteissynttärit, joihin kutsutaan sukulaiset. Pojat on toivoneet vaan rahaa, että voivat ostaa mieleisiään juttuja. Pienempi ainakin ostaa varmaan legoja. Isompi haaveilee omasta läppäristä, mutta katsotaan malttaako alkaa säästämisen. Aiemmin ainakin on viikkorahatkin tuhlattu jo etukäteen.
Tässä pienemmän pojan haave!

Pilkillä

Olimme siis pilkkikurssilla viikonloppuna ja mukavaa oli. Varsinkin vanhempi poika innostui kovasti pilkkimisestä saatuaan kalaa. Hänhän sanoi monta kertaa ennen kurssia, että hän ei kuitenkaan saa kalaa. Asenne oli hyvin pessimistinen koko hommaan. Mutta kylläpä oli suu vehnäsellä kun kalaa alkoikin avannosta nousta. Meidän koko perheen uusi harrastus on nyt hänen mielestään pilkkiminen. Kai me sitten hankitaan vähän varusteita ja koitetaan käydä pilkilläkin. Onneksi siskoni mies myös käy pilkillä silloin tällöin, että apua saadaan myös siltä suunnalta. Tässä nuoren pilkkijän ensimmäinen kala.

 Joutuukohan niitä ostamaan, niitä toukkiakin, uh huh. Onneksi pojat tekivät kurssilla itselleen sellaiset värikoukut, joihin ei tarvitse toukkaa laittaakaan. Jospa niillä homma hoituisi niin kauan, että oppivat itse laittamaan toukat koukkuun. Kyllähän minä vielä irrottelen kalat koukusta ja perkaan, mutta toukat on kyllä vähän eri juttu.

Aloitetaan kolmannesta

Kolmas arvontavoitto oli korvikset. Ne on tietysti nopeimmat tehdä, joten ne on jo matkanneet uudelle omistajalleen. Toiveissa oli tällaiset turkoosit isot simpukankuori"läpyskät".

 Muut voitot on vielä suunnitteluasteella, mutta uskoisin niiden valmistuvan ensi viikon aikana.

Huomenna lähdetään poikien kanssa pilkkikurssille. Siellä pääsee pilkkimään, opettelemaan kalankäsittelyä ja askartelemaan pilkkejä. Eniten toivon, että pojat saisivat kalaa, koska se olisi elämys. Pessimisti vanhempi poika sanoi jo, ettei hän kuitenkaan saa kalaa. Kamera pitää muistaa ottaa mukaan, että saaliista saadaan kuva, ettei tarvii kalavaleita kertoa. Pitäkää peukkuja.

Arvonta on suoritettu

Nyt on lukemat pyörähtäneet jo yli 7777. Olen myös suorittanut arvonnan ja nyt on aika julkistaa voittajat.

Ensimmäisen palkinnon, eli kaulakorun voitti 7.3. kommentoinut Tiina!

Toisen palkinnon, eli rannekorun voitti 21.2. kommentoinut Neili!

Kolmannen palkinnon, eli korvakorut voitti 21.2. juttua Hyvä hankinta anonyymisti kommentoinut.

Onnea kaikille voittajille! Otathan yhteyttä sähköpostiini ja ilmoitat osoitteesi ja korusi mitat ja väritoiveet, niin pääsen koruja tekemään.

Lomapolskuttelua

Lomaviikko alkaa olla puolessavälissä ja nyt minulla alkoi ihan oma loma. Tiistaina lähdettiin poikien kanssa Kuopion Rauhalahteen. Matkaa tehtiin ihan rauhassa, pysähdyttiin Juvan ABC:llä ensin. Siellä putiikissa myydään nukkekoti tavaroita. Ostin vähän viinipulloja. Sitten ajettiin Varkauden porttiin ja syötiin. Sieltä lähti mukaan muutama kirja. Rauhalahteen perille saavuttiin sitten ennen kahta. Onneksi saatiin huone melkein heti, niin päästiin välipalan jälkeen kylpylään. Pojat olivat tosi innoissaan. Uusia elämyksiä olivat ulkoallas, jossa mekin uitiin lumisateessa ja kuuma-allas, jossa pojat tykkäsivät lämmitellä (minä en, liian kuumaa vettä, siellähän voi tulla hiki!). Pienempi poika sukelteli innoissaan ekaa kertaa, kun hankittiin hänellekin sellaiset sukelluslasit, missä se maski ylettää myös nenän alle. Ei tarvinnut pelätä veden menoa nenään. Muutaman kerran kyllä meni suuhun, muttei se onneksi menoa haitannut. Illalla uni maistui kaikille.
Eilen kierreltiin sitten Kuopiossa ostoksilla. Minä tein vähän hankintoja Sinellistä ja pojat olivat ikionnellisia, kun löydettiin kolme uutta U.B.Funkeysiä. Iltapäivällä taas polskimaan ja sitten ilta menikin lötkötellessä. Eivät pojat jaksaneet lähteä edes pulkkamäkeen. Tänään vielä aamupäivällä uimaan ja sitten alkoi kotimatka. Poikien mielestä oli kiva lomamatka, mutta oli kiva palata kotiinkin. Silloinhan kaikki on hyvin.

Sairastelua

Sitten viime postauksen täällä on oltu kaikki enemmän ja vähemmän sairaana. Mullahan alkoi kurkkukipu jo viime viikon perjantaina ja edelleen jatkuu. Kuumetta ei oikein ole ollut, mutta olo tosi sairas. Tiistaina kun hain pienemmän pojan hoidosta, oli häntä siellä ulkona palellut kovasti. Hän tuntuikin kuumalta ja mittari näyttikin huimia lukemia, 39,4. Isompi poikakin oli tosi nuhainen ja kipeän oloinen, tasan 37. Jäimme sitten kaikki kotiin keskiviikkona. Pienemmän pojan kuume oli muutaman päivän tuolla korkeissa lukemissa ja sitten pikku hiljaa on laskenut. Tänään hän on nukkunut koko illan, vaikka kuume on jo laskenut. Kaipa se voimille ottaa olla pitkään kuumeessa. Varsinkin kun veli ei tahdo antaa levätä. Leikkiä pitäisi koko ajan.

Nyt meillä sitten alkoi loma. Eipä paljoo vielä hurrata. Toivottavasti tiistaihin parannutaan kaikki. Olen varannut meille Kuopion kylpylä Rauhalahdesta huoneen kahdeksi yöksi. Sinne olisi päästävä nauttimaan. Pojat odottavat kovasti sinne menoa. Kylpylässä on kiva lutrata vesissä ja hotelliyöpyminen on aina vähän luksusta. Isompi poika on kirjoittanut muistilistaa, mitä pitäisi muistaa ottaa mukaan. Listassa on aika monta lego-juttua, vaikka olen yrittänyt sanoa, ettei niillä varmaan paljoa ehdi leikkiä.

Arvonta

Laitetaanpa pieni arvonta pystyyn. Minullahan tuli nyt helmikuussa kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän blogin pidon. Ja huomasin, että laskuri näyttää mukavia lukemia. Tänään oli juuri 7577. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla, siihen asti kun laskuri näyttää 7777. Palkintona arvonnassa on ensiksi kaulakoru (pituuden ja värin voit määritellä itse), toiseksi rannekoru (samat jutut kuin kaulakorussa) ja kolmanneksi korvakorut ( värin voit toivoa).

Onnea arvontaan!

Hyvä hankinta

Tein tässä todella hyvän hankinnan Anttilasta. Tarjouksessa oli kamerajalustoja. Pienten asioiden, kuten korujen ja miniatyyrien kuvaaminen mikrokuvauksella on hankalaa, jos kamera tärähtää. Ja käsi harvoin on niin vakaa, ettei yhtään heiluisi juuri silloin, kun painaa nappulaa. Ostin pienimmän mallin, kun kerran pieniä kuvaan. Koruja ei nyt ollut kuvattavana, mutta tässä itse jalusta.

Jalusta on tuollainen taivuteltava, kun siinä on noita niveliä noin paljon. Niinpä sen saakin monenlaiseen asentoon ja lähelle kuvattavaa.
Huomenna pojat tulevat kotiin isältään. Vielä olisi vähän siivoiltava ennen sitä, mutta vasta huomenna. Tänään rentoudun telkkarin ja pikku käsitöiden parissa.

Kukkia

Tässä niitä kukkia nyt on, mitä siitä loppulangasta sain virkattua. Nämä ovat pienempiä kuin aiemmat. Tarkoituksena laittaa vaikka lapasen päällipuolelle. Jätin aloituslangan päättelemättä, niin sillä voi sitten kiinnittää kukan. Ihan hauskaa virkata tuollaisia pikkujuttuja, kun valmista tulee niin nopeasti.

Pojat ovat leikkineet yllättävän hyvin viime päivinä ja olisivat halunneet lähteä isälleen yhtä aikaa ja olla yhtä pitkään. Pienempi alkoi kuitenkin epäröidä jaksaako tai haluaako olla niin pitkään. Luulen, että siinä oli vähän isomman painostusta. Isompi lähti siis normaalirytmin mukaan tänään ja pienempi lähtee huomenna normaalia aiemmin siis. Minulle tulikin yllättäen melkein kokonainen viikko vapaata lapsista, kun isompi ei tule edes iltapäiväksi luokseni. Tuntuu kyllä olevankin ihan tarpeen, jos saisi kotona tehtyä muitakin hommia kuin vaan käsitöitä ja minijuttuja.

Paluu arkeen

Viime viikko meni sitten kuntoutuksessa. Oli kävelytestiä, suorituskykytestiä, lääkärikäyntiä ja psykologikäynti. On nyt syynätty sitten kaikinpuolin. Tämä oli viimeinen jakso, joten sitä ihanaa porukkaa ei nyt tapaa muuten kun sopimalla itse. Ja johan me sovittiin, että syksyllä tavataan. Tosi kivat muistot jäi siitä porukasta. Viikonloppu meni sitten toipuessa, en tiedä miten olin ihan todella väsynyt.
No yhden päivän ehdin olla töissä, kun viime yönä isompi poika tuli herättelemään, että on paha olo. Yhden kerran hän oksensi ja istui vähän aikaa pöntöllä. Päätä särki ja kuumettakin oli. Aamulla vein pienemmän hoitoon, että isompi saa levätä. Kun päivällä hain pienempää kotiin, oli potilas nukahtanut sohvan selkänojalle. Laittelin pehmusteita lattialle jos hän sattuisi putoamaan. Hän sitten jonkun ajan päästä putosi sohvalle ja heräsi. Huominen ollaan vielä kotona, kuumetta ei ole ollut, mutta päänsärkyä kylläkin ja väsymystä.
Virkkasin kuntoutuksessa ollessa lisää kukkia, mutta ne ei vielä ole kuvauskunnossa. Pitää langat päätellä ensin.

Kukkia

Olen virkannut muutaman kukan uuden kirjani ohjeilla. Äitini pyysi yhteen pipoon tekemään jonkun kukan tupsun tilalle. Lankana on tuollainen liukuvärjätty lanka ja koukun nro on 2. Kirja on Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia. Siinä on tosi paljon virkattuja ja neulottuja kukkia. Helppoja ja vaativampia ohjeita eli jokaiselle jotain.

Huomenna molemmat pojat lähtee isälleen. Minä lähden maanantaina kuntoutukseen viideksi päiväksi. Nyt on edessä viimeinen kuntoutusjakso. Mahtaa tulla haikeaa sitten perjantaina kun päivät on ohi. Meillä on niin mahtava porukka. Luulenpa vaan, että kehittelemme jonkunlaisen tapaamissysteemin, esim. puolivuosittain tai kerran vuodessa. Onneksi on niin kiva tavata sitä porukkaa, muuten voisi alkaa jännittää. Siellähän tehdään kuntotesti ja kävelytesti ja kai lääkärilläkin käydään. Mulla ei nimittäin ole kunto ainakaan kohentunut tänä aikana vaan taitaa olla päin vastoin. Ja painoa on tullut lisää, joten taitaa tulla sapiskaa siltä osalta. Mutta en taida stressiä siitä ottaa, kun henkisesti menee nyt paljon paremmin kuin kuntoutuksen alussa.

Lisää koruja

Tässä makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru. Sävynä on tuollainen hento vaaleansininen. Välissä siemenhelmiä.

Tässä korussa on tuollaisia mustavalkoharmaaraidallisia kiviä, joiden nimeä en tiedä. Muut helmet on lasihelmiä.

Sitten helmet onkin jälleen maanneet pöydällä odottamassa. Minijutut on vieneet aikaa, kun niitä on väkerretty poikien kanssa. Minitarinoissa löytyy niistä kuvia. Työkin on luonnollisesti vienyt oman aikansa. Ja pienemmän pojan terveys huolestuttaa. Tuntuu, että kun yhden sairauden saa hoidettua ja pojan kuntoon, seuraava odottaa jo nurkan takana. Nyt on silmätulehdus ja nuhaa ja tuntuu, että yskäkin alkaa taas. Tänä talvena on tuntunut noita flunssia riittävän. Ja jatkuu vaan.

Nyt tuossa niskan takana valitetaan, kun ei pääse koneelle pelaamaan, joten taidan siirtyä hetkeksi muihin hommiin.

Kaulakoruja

Näköjään sitä saa jotain koruja aikaiseksi, kun vaan alkaa tehdä. Ei ole oikein ollut koruinspistä pitkään aikaan, mutta kun olen luvannut viedä korujani yhteen paikkaan myyntiin, niin olihan se ruvettava niitä vääntämään. Lisää teen vielä huomenna, mutta tässä nyt muutama valmis kaulakoru.

Ensin tuollainen metallirenkulajuttu, jossa on väleissä simpukankuorikukkasia.

Sinisiä makeanvedenhelmiä ja simpukankuoriläpysköitä.

Tässä myös makeanvedenhelmiä, värinä peacock ja tuollaisia kierrettyjä lasisoikioita.

Ollaan oltu pari päivää pojan kanssa kotona. Nuhan jälkeen tuli taas yskää ja hengenahdistusta. Lääkäri ei osannut juuri sanoa oikein mitään, mutta lupasi laittaa lähetteen astmatutkimuksiin. Olisihan se hyvä saada selvyys siihenkin asiaan ja kunnon lääkitys, ettei aina tarvitsisi ahdistuksen takia lääkärille lähteä. Poika on huomisen mummon luona vielä ja minä lähden töihin.

Ajatelkaa, tänään vihdoin saatiin joulukuusi "purettua". Lipsahti hieman loppiaisen yli, mutta on jotenkin ollut niin paljon taas kaikenlaista, ettei ole ehtinyt siihen paneutua. Samalla sain olohuoneen siivottua ja kyllä sitä roskaa olikin.

Uusi työ

Otin sen uuden työn vastaan ja nyt on siellä virallisesti työskennelty yksi viikko. Väsyttää. On se kuitenkin muutos, kun nyt teen viikossa kuitenkin 8 tuntia ja 40 minuuttia enemmän töitä kuin aiemmin. Vaikka se ei niin kauhean paljon ole, mutta huomaan, että kotona ehtii tehdä paljon vähemmän. Ja varsinkin siivoaminen on vielä vähempää kuin ennen. Olisipa varaa siivoojaan. Taitaisi vaan tulla stressi siitäkin, kun ei meillä voi siivota ennen kuin kaikki tavarat on siivottu alta pois. Ja se on aikamoinen urakka. Yritän sitä joka toinen viikko, kun olen yksin kotona, mutta aina palataan samaan, kun pojat tulevat kotiin. Enkä sitten enää minäkään jaksa niin tsempata.
Töissä on ollut ihan mukavaa, mutta vaatiihan se enemmän tietysti kuin varahenkilönä oleminen. En kuitenkaan kadu, ainakaan vielä, työpaikan vaihdosta.
Nyt on lopetettava, koska uteliaat silmät tulevat kurkkimaan juttujani. Isommat uteliaat silmät osaavat nimittäin jo lukea ja minun kirjoittamiseni herättää kummaa kiinnostusta.

Mietintää

Sainpa tänään taas visaisen pähkinän purtavaksi. Minua pyydettiin töihin erääseen eskariin. Sieltä lähti lastentarhanope muihin hommiin. Se olisi kuuden tunnin homma päivittäin. Helpointa olisi tietysti kieltäytyä, koska sitten iltapäivät ison pojan kanssa jatkuisi entisellään. Jos lähtisin siihen, pitäisi pojan asiaa miettiä. Hän joutuisi sitten olemaan sekä aamuisin, että iltapäivisin yksin yhteensä n. 3 tuntia. Mitä siitä sitten seuraisi, en tiedä. Hyviä puolia olisi tietysti palkan nousu, mutta taas vastuu kasvaisi aika lailla. Tässä vasta miettimistä. Jos saisin "tingittyä" sen työajan 5 tuntiin, niin se voisi onnistuakin. En vain tiedä pystyykö kaikki tehtävät, mitä siihen kuuluu, hoitamaan 5 tunnissa.
Ei ole elämä yksinkertaista, juuri kun ehdin vähän aikaa nauttia rauhallisesta ja seesteisestä olosta!

Kotioloa

Ollaan pienemmän pojan kanssa oltu ihan vaan kotona. Eilen pikaisesti kävin optikolla ja tänään käytiin kaupassa. On ollut niin kova pakkanen, ettei ulos ole paljon mieli tehnyt. Poika on pelannut Funkeysia ja halusi omilla rahoillaan käydä ostamassa lisää hahmoja peliin. Niitä on sitten kokeiltu tänään.

Optikolla kävin siis eilen näöntarkastuksessa, kun pitää ne uudet lasit hommata. Vanhat on vielä onneksi kasassa, nehän siis putosi pöydältä lattialle ja linsiin tuli halkeama. Vakuutus onneksi korvaa. Optikko huomasi vaan minun mykiöissä jotain kummallista, pieniä pisteitä. Täytyy huomenna varata aika silmälääkärille. Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Mullahan on se lasiaisen samentuma oikeassa silmässä, mutta olen aika hyvin siihen tottunut. Kumma juttu, kun aina löytyy jotain uutta vaivaa, kun just on entisiin ehtinyt sopeutua. Kai se vanhuus ei vaan tule yksin, vaikken nyt niin hirveen vanha vielä olekaan.

Mulla on vielä kolme päivää vapaata. Aika kiva kun ei ole mihinkään kiire ja voi olla ja tehdä melkein mitä haluaa. Koruja voisi alkaa taas vähän tehdä, mutta inspis on nyt enemmänkin tuolla minipuolella. Yritän herätellä inspistä jotenkin.

Uusi vuosi, uudet kujeetko?

Monet tekevät varmaan tavallaan tilinpäätöstä omassa elämässään näin vuoden lopulla. Monia asioita on tapahtunut minunkin elämässäni tänä vuonna. Asiat ovat menneet eteenpäin aina vain parempaan suuntaan ja uusia suunnitelmia on ensi vuodelle. Tunnen olevani melkoisen tasapainoisessa elämänvaiheessa ja toivon sen tietysti myös jatkuvan näin. Monta uutta juttua on edessä myös ensi vuonna, mutta käsitöitä haluan edelleen tehdä. Runsauden pulaa vaan tahtoo olla, kun olisi niin paljon kivaa mitä haluaisi tehdä. Mutta kai pitää vaan yrittää "peruna kerrallaan", niin kuin joku sanoi, ettei perunoitakaan voi kuoria kuin yksi kerrallaan.

Ahkeraa uutta vuotta 2010 kaikille käsityön ystäville!

Joulu takana päin

Nyt alkaa joulu tosiaan olla takana. Pojat lähti aamusella isälleen ja minä olen "lorvaillut". No jotain olen askarrellut ja sitten olen pelannut. Vanhempi poika sai joululahjaksi U.B. Funkeys-pelin. Olen siis tutustunut peliin, että osaan poikia neuvoa siinä,  ... no joo ..., on se ihan hauska peli minustakin. Sen verran hauska, että kävin tänään ostamassa 2 uutta Funkeysia. Kaikkeen sitä hurahtaakin ihminen.

Huomenna pitäisi lähteä töihin. Saa nähdä onko paljon hommia vai käykö aika pitkäksi. Mutta eihän tuossa onneksi ole kuin muutama päivä. Sitten on taas 6 päivää vapaata. Tarkoitus olisi saada sitä nukkekotia eteenpäin. Hiottua ikkuna- ja oviaukkoja ja maalattua pohjamaalilla osat. Saisi sitäkin projektia eteenpäin. Tahtoo vaan tuo aika jotenkin soljua ihan mitään tekemättäkin. Tarvii sitä ihan olemis aikaakin olla.

Rauhallista joulua!

Meillä toivutaan siitä keuhkokuumeesta ja lima alkaa pikkuhiljaa pojalta irrota. Huomista on odotettu jo monta kuukautta, joten toivottavasti kovin suuria pettymyksiä ei tule. Yhden tiedän jo tulevan, kun isompi poika toivoo miniläppäriä, eikä todellakaan tule sitä saamaan. Kehotin häntä jo varalle aloittaa rahan säästämisen, jotta voisi sen itse hankkia. Säästäminen on vaan hänelle kovin vaikeaa. Levotonta on meillä ollut, koska ei millään jaksaisi odottaa jouluaattoa. Onneksi poikien isä on käynyt pari kertaa isomman pojan kanssa ulkoilemassa, kun muuten hänkin joutuisi olemaan koko ajan sisällä.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua teille kaikille!

Sairaalassa

Meillä on ollut tässä jännät paikat. Sunnuntaina pienempi poika alkoi hengittää taas aika vaikeasti ja saimme luvan tulla päivystykseen heti. Lääkärillekin päästiin jo heti kun oltiin vielä ilmoittautumassa. Pojalla alkoi nuha joskus viime viikon alussa ja sitten jossain vaiheessa yskä. Annoin Ventolinea ja yskänlääkettä, mutta ei niistä apua ollut. Kuume nousi sitten sunnuntaina. Päivystyksessä annettiin hengitettävää Ventolinea neljä kertaa tunnin aikana. Eipä auttanut. Ei muuta kuin verikokeen ja röntgenkuvan kautta lastenosastolle. Verikokeessa tuli pojalle paha olo ja osastolle jouduttiin poika kärräämään sängyllä. Todella reipas hän oli koko ajan ja kyseli kovasti asioita, vaikka varmasti jännitti aika lailla. Onneksi vanhemmat saavat jäädä yöksi lapsen luo. Kävin vaan pojan jo nukkuessa kotona hakemassa yöpymistarpeet. Unet jäivät kyllä aika vähiin, kun kuuntelin pojan kääntyilyä. Happiviikset jouduttiin laittamaan yöksi, kun hapetus oli niin huonoa. Onneksi antibiootit ja Ventoline alkoivat tehota ja päästiin kotiin jo maanantaina. Keuhkokuume ei kuitenkaan ole leikin asia, mutta onneksi päästiin kotiin joulua valmistelemaan vielä vähän.

Meilläkin sitä joulua odotetaan tosi kovasti ja melkein luulen, että vanhempi poika todellakin uskoo joulupukkiin enemmän kuin pienempi. Olen kyllä puhunut siitä, että lahjoja voivat myös ihmiset antaa toisilleen ja vanhempi poika näkikin, kun kummi toi lahjapaketteja pojille. Ehkä jollain lailla tosi ja satu alkavat eriytyä kuitenkin. Mutta kivaahan se on joulupukkiin uskoa.

Kiitos kannustavista kommenteista tuon opiskelun suhteen. Olenhan sitä jo viime kesästä asti miettinyt aika lailla itsekseni ja nyt kun olen puhunut asiasta joidenkin kanssa olen saanut hyvin vaihtelevia kommentteja. Tai toiset ihailevat rohkeuttani tässä vaiheessa vielä lähteä opiskelemaan kokonaan uutta alaa ja toiset ihmettelevät, että miten sitten pärjäät ja miten uskallat jättää vakituiset tulot ja muuta. Ajattelen sen niin, että jos olen kutakuinkin hengissä ja järjissäni selvinnyt kahdesta viime vuodesta, niin selviän kyllä yhdestä opiskelusta. Varsinkin kun se on varmasti mielenkiintoista ja mielekästä tekemistä. Ja vihdoin minulle itselleni jotain, eikä aina muille ja muiden ehdoilla.

Majan rakennusta

Olen varmaan aiemminkin kertonut poikien innostuksesta majan rakennukseen. Se jatkuu edelleen. Sanoin jo kerran, että nyt kun joulu tulee, niin vois vähän rajoittaa sitä majan rakennusta, että mahtuis joulukoristeita ja kuusikin johonkin. Olohuoneessa sohvan ja kirjahyllyn välissä on yksi maja. Sitten minun sänkyyn pitää sakentaa päiväksi maja. Nyt sain poikien huoneeseen sellaisen kerrossängyn, jossa ylhäällä on 80 cm leveä sänky ja alhaalla levitettävä sänky. Sinne alasänkyyn voivat nyt rakentaa rauhassa majoja. Isompi poika nukkuu yläsängyssä ja pienempi minun kanssa vielä samassa huoneessa. Pienempi (5 ja 1/2 vuotias) tulee edelleen joka yö viereen. Hänellä on aika paljon turvattomuuden tunnetta vielä, joten saa tulla viereen niin kauan kuin tarvitsee. Nyt hän yllättäen halusikin uuden kerrossängyn alasänkyyn nukkumaan. Katsotaan mihin aikaan yöstä tupsahtaa viereen.
Olen miettinyt miten kauan tuo majahomma jatkuu. Vanhempi poika on jo 8 ja 1/2 vuotias ja todella innokas majailija. No hän on muutenkin vielä aika lapsellinen, mutta toisaalta saa ollakin. Hän uskoo vielä joulupukkiin ja luulen, että on kova pala kun selviää joskus, ettei joulupukki olekaan totta. Joulua pojat odottavat tosi kovasti ja tänä jouluna ovatkin joulun minun kanssani.

Artesaani

Sehän se mielessä kummittelee ja tänään kävinkin itse oppilaitoksella kysymässä tietoa vähän opinnoista. Sain lappusen ja suureksi hämmästyksekseni pääsin tutustumaan itse opinahjoon, melkeinpä kirjaimellisesti itse ahjoon. Olen nimittäin kiinnostunut Esinesuunnittelun ja -valmistuksen koulutusohjelmasta. Puu- ja metallialan osaajia sieltä valmistuu. Minulla se tarkoittaisi lähinnä metallia, koska astma estää puupuolella työskentelyn. Maaliskuussa on yhteishaku, jossa pitäisi sitten sinne hakea. Olipa jännää käydä tutustumassa siellä ja tapasin myös vastaavan opettajan, joka esitteli hyvin auliisti minulle paikkoja. Se on nyt tai ei koskaan, siis haettava sinne, muuten kadun sitä lopun ikääni. Eri asia on sitten pääsenkö, mutta sitä en ajattele vielä.

Minijutuille oma blogi

Päätin aloittaa noille nukkekoti ja minijutuille ihan oman blogin. Alkoi tuntua niin sillisalaatille nämä kaikki jutut samassa blogissa. Joten jatkossa voitte katsella minijuttujani Minitarinat-blogissa. Täällä saatte edelleen lukea elämästäni, korut ja kuvat niistä näette täällä ja kaikki muut käsityöt jatkavat elämäänsä täällä.
Tänään pidin itsekseni joululahjapaketointitalkoot. Pojille minulla nimittäin on kaikki lahjat valmiina, joten sain ne kaikki paketteihin tänään. Muille sukulaisille annettavat lahjat onkin sitten enemmän ja vähemmän kesken. Kiire varmaan tulee taas. Minun oli oikeastaan pakko saada poikien lahjat tänään joulupukin säkkiin, koska vanhempi poika tuli tänään kotiin ja nuorempi tulee tiistaina, eivätkä he mene isälleen enää ennen joulua. Salaisia juttuja on hiukan hankala tehdä poikien ollessa kotona.

Jouluboxikin edistyy

Jouluboxissa tapahtui pientä edistystä tänään. Lupauduin viemään sen poikani päiväkotiin näytille ensi viikolla, joten pitäisi pikku hiljaa saada se valmiiksi. Oikeastaan muuta ei enää puutukaan kuin verhot ja pöydälle joko liina ja kynttilänjalka tai jompi kumpi. Katsotaan mitä ehtii. Verhojen virkkauksen olen aloittanut, mutta se vähän tökkii. Huomenna ja sununtaina on urakoitava.


Samalla, kun tein boxiin kukkamaljakon ja kukat takanreunalle, tein niitä useampia. Maljakot on helmiä ja kukat on tehty kynttilämansetissa olleista kukista. Näitä minijuttuja tehdessäni olen alkanut ajatella, että voisin tehdä oman blogin mini- ja nukkekotijutuille. Katsotaan milloin ehdin sen tehdä. Joulu tulee ihan pian ja on vielä aika monta hommaa tekemättä.


Tässä on yksi tilaustyö, jonka tänään sain näiltä osin valmiiksi. Vielä settiin tulee rannekoru lisäksi.

Kaulakoruja

Näistä lasihelmistä pidän tosi paljon, mitä tähän settiin on käytetty. Ne ovat särmikkäitä/fasettihiottuja tumman turkooseja ja niissä on tuo ihana aurora borealis- käsittely, joka saa helmet kimaltelemaan niin kauniisti valon heijastuksissa. Näitä ostin Tampereen messuilta Helmimeriltä.


Tässä kaulakorussa on käytetty samanlaisia särmikkäitä punaisia helmiä, mutta ilman sitä AB-käsittelyä. Tällainen joulunpunainen kaulakoru välillä. Aika vähän punaista käytän, mutta näin joulun lähestyessä, ajattelin tehdä myös vähän punaista.


Viimeisenä vielä toinen punainen kaulakoru. Siinä käytetty lisäksi punaisia sydämiä tuossa kaulakorun keskellä.

Paperintaittelua

Kovin paljoa en ole saanut tällä viikolla tehtyä. Pojat on olleet kotona ja on ollut taas sutinaa. Majoja on rakenneltu ja niissä leikitty kovasti. Vanhempi poika sai perjantaina possupiikin ja torstai-ilta ja perjantai-aamu oli ihan hurjaa menoa. Poika oli niin hermostunut tulevasta piikistä, että piti koko ajan riidellä veljen kanssa ja itkua ja parkua riitti. Onneksi iltapäivällä tilanne oli jo rauhallisempi, kun piikki oli saatu. Pienempi poika pääsi taas hengenahdistuksen vuoksi lääkäriin, onneksi vakavammasta ei tällä kertaa ollut kyse. Ilmeisesti, kun vähänkin on nuhaa, häntä alkaa ahdistaa. Pitää kai lähteä astmakokeisiin piakkoin.
Poikien tänään leikkiessä sain tehtyä muutaman minijutun. Jostain blogista löysin tuon laatikoiden ohjeen, en nyt muista mistä, mutta se oli hyvä ohje. Taittelin muutaman laatikon ja yhden valokuva-albumin sain tehtyä. Illalla vielä äsken taittelin muutaman laatikon lisää. Hyvää hommaa tv:n ääressä.

Tässä vielä albumi lähempää. Kuvia siihen pitää seuraavaksi ruveta hommaamaan.

Minimatkalaukku

Nyt voisi joku lähteä matkalle, kun on matkalaukkukin valmiina. Ei vain taida olla ketään matkalle lähtijää, joten kerronpa teille matkalaukun valmistumisesta. Suunnitelma laukusta oli hautunut päässä jo pitkään ja nahkat odottaneet myös laatikossa. Viimein keksin sen, mitä voisin käyttää laukun pohjana. Pohjamateriaalina on pieni pahvilaatikko, jossa on ollut nitojan niittejä. Päällystin laatikon maalarinteipillä ja halkaisin sen sitten mattoveitsellä niin, että se jäi kiinni toisesta reunasta.


Seuraavaksi sisustin laukun ohuella kankaalla. Reunat oli hieman hankalia saada siististi, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sitten laukun päälle nahkaa ja kapeat suikaleet päätyihin.


Sitten löysin ohuempaa nahkaa, josta laitoin suikaleet laukun päätyreunoihin, ettei alemman nahkan saumat näy. Ohut nahka taipuikin yllättävän hyvin myös kulmiin.


Seuraavaksi olikin vuorossa kantokahva, johon osia löytyi korulaatikosta. Sitten pitikin miettiä jo miten laukun saa pysymään kiinni ja teinkin siihen tuollaiset kiinteät hihnat, jotka samalla lukitsevat laukun. Niissä myös käytetty samanlaisia metallirenkaita kuin kahvassa.


Täytyy sanoa, että maalarinteippi ja ihan tavallinen erikeeper-liima ovat miniaskartelijan parhaat kiinnitysmateriaalit. Niillä pärjää tosi pitkälle ja ovathan ne myös edullisia ja löytyy melkein joka kodista.

Uutta tuotantoa

Välillä ehtii tehdä uusia korujakin. Tässä muutama sellainen. Ensin turkoosia, helminä ja isona turkoosipisarana. Kummasti se vain tuo turkoosi edelleen viehättää minua. Siinä värissä silmä lepää.


Toisena koruna tai oikeammin settinä on tuollaisista metallilenksuista tehty pitkä kaulakoru, rannekoru ja korvikset. Tuollaisia en ole ennen tehnytkään, mutta Tampereen messuilta ostin noita matskuja ja ajattelin, että jotain uuttakin voisi kokeilla. Ja korut saivatkin heti suosiota. Tilauksia tuli heti muutama samanlaisesta korusta.

Askartelua

Tänään olimme pienemmän pojan kanssa askartelemassa Yhteis- ja yksinhuoltajien yhdistyksen kanssa kortteja ja pajuovikoristeita. Menemme yhdistyksen kanssa Naisten messuille myymään niitä. Myyntiin tulee vielä vähän kakkuja ja piparkakkutaloja. Poika innostui korttien tekemisestä kovasti ja kotonakin olisi pitänyt ruveta heti kortteja tekemään. Pojalla olikin tärkeä tehtävä siellä talkoissa. Hän sai purkaa säkkikankaan reunasta lankoja, jotta saadaan hapsut reunaan. Samaa kangasta ja samanlaisia koristeita olisi sitten pitänyt kotonakin olla. Ilmeisesti huomenna lähdetään sitten ostoksille ja talkoot alkavat meilläkin. Tuleepahan sitten kortit tehtyä meilläkin, jos vaan innostusta riittää vielä huomennakin. Tässä tänään valmistuneita kortteja.


Pajusta katkottiin sitten pätkiä ja solmittiin ne hamppunarulla toisiinsa kiinni. Vähän koristuksia kiinni ja muutama saatiin valmiiksi. Yhdessä tekeminen oli mukavaa ja ilahduttavaa oli tietysti se, että oma lapsi oli niin kovin innostuneesti mukana touhuissa.

Riippuvuutta

Olen huomannut itsessäni aika pahan riippuvuuden. Se ei ole se Fazerin sininen Lontoo rae- suklaa, vaikka sitäkin on saatava melkoisen usein. Se on riippuvuus tietokoneesta. Sen huomasin, kun tämän vehkeeni kiintolevy hajosi eilen. Windows ei suostunut aukeamaan enää, joten kiikutin koneeni aamulla huoltoon. Onneksi huollossa ei ollut ruuhkaa ja koneeni pääsi heti tutkinnan alle. Jouduttiin uusimaan kiintolevy, mutta kaikki tiedot ja tiedostot saatiin säilytettyä. Onneksi. Olen pitkään jo miettinyt ulkoisen kiintolevyn hankkimista, jotta valokuvat ja muut tärkeät jutut saisi varmaan talteen. Nyt on sitten se hetki, jolloin samalla sieltä huollosta ostin sen. Vielä en ole asentanut sitä, mutta varmaan pian. Näköjään nämä tietokoneet on jo neljän vuoden iässä vanhoja, mutta en silti halunnut vielä ostaa uutta. Seuraavalla kerralla sitten.
Tuntui tosi onnettomalta, kun ei voinutkaan vaan istahtaa koneen ääreen ja alkaa surffailla tai tarkistaa sähköpostia. Monta asiaa tuli mieleen, minkä olisi voinut koneella tehdä. En voinut maksaa laskua, enkä tulostaa pojan kouluruokalistaa, kun entinen loppui.
Ja on ne pojatkin tottuneet pelaamiseen, kun heti kyselivät, ettei kai heidän peleissä tallentamansa jutut ole hävinneet. Heti piti päästä tarkistamaan.

Messuostoja ja minejä

Messuilta ostin siis helmiä jonkun verran ja kaikki ei ole kuvassa. Kuvassa mukana vain nauhat ja niistäkin vain yhdet kappaleet. Pusseissa olleita en viitsinyt ruveta kuvailemaan ja niitäkin oli jonkun verran. Uusia ideoita tosiaan sain ja seuraavaksi aionkin tehdä sellaisista metallirenkaista ja helmistä koruja. Näytille tulee heti kun valmistuu.


Tällaisia hauskoja metalli"helmiä" ostin myös. Näistä oli tehty erikokoisten lasi- ja metallihelmien kanssa kivoja roikkuvia koristeita. Niitä aion myös kokeilla.


Miniosastolla on taas tullut vähän valmista. Pitkään jo maalattuina olleet kattilat saivat päällensä kannet ja kylkiinsä kahvat. Kattilat on korkkeja, kannet pahvia ja kahvat nahkanauhaa. Ja kaikki maalattu kuparinvärisellä akryylimaalilla.


Kirjojen kansikuvia on ollut pitkään myös odottamassa. Näihin kahteen sain sivut ja kannet tehtyä. Useampi odottaa vielä sivuja sisäänsä.


Fimosta tein myös pienet tontut katajapalan päälle seisomaan. Joulukoristeeksi tulevaan nukkekotiin.


Pienemmän pojan nukkekotiin tulee siis asumaan Masa Mainio Molla koiransa kanssa. Masa Mainio- kirjoissa seikkailee myös ruskea hiiri, joten se piti tietysti tehdä myös.


Masa Mainio odottaa vielä vartaloaan ja vaatteitaan ym., mutta Molla-koira on tässä. Ainakin isompi poika tunnisti sen heti Mollaksi, joten en voinut aivan kauheasti epäonnistua.

Sairastelua

Onpa ollut hiljaista täällä blogirintamalla viime aikoina. Juttuja tänne en ole jaksanut miettiä. Syinä kiire ja sairastelu. Ensin sain sen possupiikin ja siitä erilaisia oireita. Sitten menikin ihan muutama päivä kivasti terveellä ololla. Sitten iski taas. Kurkku kipeä, ääni melkein pois kokonaan. Sitten vielä hölmöyspäissäni lähdin Tampereen Kädentaidot- messuille lauantaina. Eipä tehnyt hyvää se. Illalla kuumetta ja hengitys aika piipussa. Sinnittelin kuitenkin aamuun ja sitten päivällä lääkäriin. Keuhkoputken tulehdus ja antibiootit. Nyt alkaa olla jo parempi olo, mutta astmalääkkeet on vielä täysillä annoksilla.
Messuilta ostin helmiä tietenkin, pari kirjaa ja bunka-lankaa, neulan ja ohjeet. Pääsen minäkin koittamaan pienen bunka-maton tekoa. Laitan ostoksista kuvia kun ehdin. Ehkä huomenna, kun voin olla vielä kotona toipumassa.

Fimoilua

Pojat lähtivät aamulla molemmat isänpäivää viettämään tietysti isälleen ja minä sain touhuta aivan vapaasti. Aamupäivän siivousten, tiskausten ja muiden kotihommien jälkeen päätin vihdoin avata Fimo-paketit. Olen ostanut Fimoja jo aikoja sitten, mutta aikaa niiden kanssa hommailuun ei ole ollut. Niin kuin arvelinkin, niiden parissa vierähti tunti jos toinenkin. Tämänpäiväisen muovailun jälkeen joutuu tietysti hommaamaan lisää värejä, että saa tehtyä uusia juttuja. Sen verran kivaa tuo Fimoilu on.
Tässä muutama luu siskontytön (15 v.) eläinkauppaan. Hän innostui mineilystä myös pikkuisen ja oli tet-jaksolla eläinkaupassa ja eläinlääkärillä. Joitakin printtejä hänelle jo annoin ja nyt tein muutaman luun.

Väri tuohon teesettiin ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta halusin kokeilla myös tuota kimaltelevaa hopeanharmaata. Vielä vaatii hieman harjoittelua tuo muotoilu, mutta ihan tyytyväinen olen.

Joulu tulee taas ihan pian, joten tein noita piparminttukarkkijuttuja vaikka kuusenkoristeeksi. Niistä aloitin muuten muovailun. Ajattelin, että se on ekaks jutuks tarpeeks helppo.

Karjalanpiirakoita oli myös kiva leipoa.

Kokeilin tuollaista prinsessakakkua myöskin. Ruusuja harjoittelin ensin muutaman, enkä sittenkään saanut tarpeeksi pientä tuohon kakkuun. Tuntuu, että sormet on monta numeroa liian isot. Mutta harjoitellaan lisää.

Power miners ja koruja

On ollut hiljaista täällä bloggausrintamalla. Olen kyllä lueskellut blogeja, mutta en ole jaksanut ruveta kirjoittelemaan. Olen tämän viikon ollut hieman huonokuntoinen. Kävin maanantaina ottamassa sekä influenssa- että sikainfluenssarokotuksen. Sikapiikistä tuli käsivarsi aika kipeäksi ja kurkku on ollut kipeä ja olo muutenkin vähän kipeä. Perjantain olin pois töistä jo kun alkoi olla niin väsynyt olo. Päivälevot on ollut pakko ottaa jo useampana päivänä. Nyt alkaa olla jo vähän parempi olo.
Meidän pojilla on ollut kovaa rakentamista ja leikkimistä pari päivää. He saivat Legon Power miners sarjaan kuuluvat suuret jutut ja niitä on rakennettu ja leikitty myös kovasti. Muuta ei joutaisi tekemäänkään, ei ulos eikä syömään. No kai se innostus vähitellen hiipuu vähän.
Muutaman korun olen saanut tehtyä, tai setin oikeastaan. Ekassa on hematiittisiruja, kuunpintalasihelmiä ja metalliosia.

Toisessa on lavakiveä ja jotain kiveä, minkä nimeä en tiedä.

Liikaa projekteja, liian vähän aikaa

Nyt on sellainen stoppi tullut hommiin. On siis liikaa keskeneräisiä juttuja, eikä oikein tiedä mitä niistä jatkaisi ekana. Vai alottaisiko jotain uutta. Kaikenlaista pientä on löytynyt kirppiksiltä taas ja muutenkin olen saanut monenlaista matskua kaverilta. Jostain pitäisi vain aloittaa.
Silmä vaivaa taas, sitä särkee. Minullahan on oikeassa silmässä lasiaisen samentuma. Onneksi se ei normaalia elämää haittaa juuri ollenkaan. Joskus vaan tarkan näön kanssa on pieniä ongelmia. Suurempi ongelma tuntuu ajoittain olevan särky. Silmälääkäri sanoi, että särky johtuu siitä, että samentuma tiivistyy. Eli sitä ilmeisesti tapahtuu edelleen.
Olen menossa Tampereelle Suomen kädentaidot- messuille 14.11. Juuri katselin näytteilleasettajien luetteloa ja ajattelin, että kiire tulee, että ehtii kiertää kaikki mitä haluaa. Siellä on ainakin 15 eri osastoa, joissa haluan käydä ja aikaa vain vajaa neljä tuntia. Menen sellaiselle ryhmämatkalle, joten bussi lähtee tiettyyn aikaan, eikä siitä passaa jäädä kyydistä. Täytyy tehdä hyvä suunnitelma ja suunnistaa vaan niihin osastoihin mihin ehdottomasti haluaa tutustua. Sitten jos vielä jää aikaa voi kierrellä ja katsella muitakin.

Lisää helmiä

Tässä on varmaan onnistuneimmat helmeni sieltä kurssilta. Minusta nuo täplät oli niin hauskoja, että halusin tehdä niitä moniin helmiin.


Nämäkin onnistuivat mielestäni hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän näitä olisin varmasti tehnyt lisää eri värisinä versioina. Raaskiikohan näitä itse tehtyjä helmiä antaa tai myydä koruissa edes ollenkaan! Itselle varmaan tehtävä niistä koruja.


Kyllä se näytti helpolta kun taitaja teki kalahelmiä. Me saatiin sitten myös harjoitella niitä. Harjoittelua se todella vaatisi ennen kuin osaisi sellaisia kauniita tehdä. Olen nyt kuitenkin näitä minäkin omin "pikku" kätösin tehnyt.


Viimeisenä siellä kurssilla tehtiin näitä kalahelmiä. Se oli jo vähän vaativampaa, mutta sain aikaiseksi kuitenkin kaloja.

Tänään oli taas puutöitä. Nyt oli vuorossa ovi- ja ikkuna-aukkojen sahaaminen. Tutustuin uusiin laitteisiin ja huomasin ettei sahaaminen ole niilläkään kauhean helppoa. Kummaa kun vinoon sahaaminen on paljon helpompaa kuin suoraan. Onneksi aukkojen ympärille tulee pokat ja puitteet, niin ettei vinoja sahauksia jää näkyviin. Hiomallakin saa varmaan vähän asioita korjattua. Homma edistyy hitaasti, mutta varmasti.