Hopeaa ja koruja

Tein siellä hopeasavi-kurssilla nuo korvikset. Tähän en kuvannut paria hopeahelmeä, jotka tein jäljelle jääneestä massasta, enkä toista työtä, josta tulee ehkä nukkekotiin pikkutarjotin tai peilinkehys. Korvikset on muotilla tehty, kuvioitu ja sitten on laitettu zirkonit molempiin. Punertava väri toisessa korviksessa on heijastus puserostani. En tahtonut saada sitä pois kuvatessa. Huomasin, ettei hopeasavi ehkä ole minun juttuni, niin kuin ei oikein savi yleensäkään, mutta onpahan nyt kokeiltu.

Koruja on taas valmistunut muutama ja kesken on useampi dominokoru. Tuossa musta korusetti jostain kivestä, en tiedä mistä. Reuna on mattapintaista ja keskusta kiiltävää. Voisin pitää tuollaista itsekin, mutta en mustaa, se saisi olla jonkun muun värinen.

Tässä on ruskeita helmiäispyörylöitä, kullanvärisiä siemenhelmiä välissä. Suurin pyörylä on kullanvärinen foliohelmi. Näitä ei riittänyt rannekoruun, joten saa olla ilman.

Viimeiseksi tulee makeanvedenhelmistä ja helmiäisrinkuloista ja pyörylöistä tehty kaulakoru ja korvikset. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä rannekoru, kunhan ehdin.

Kohta tulee vanhempi poika kotiin, silloin ei paljon helmillä askarrella. Tai jos hän itse innostuu siitä, niin sitten voidaan yhdessä tehdä. Luulen vaan, että teemme jotain muuta.

Hopeasavea

Olen lauantaina menossa hopeasavi-kurssille. Katsotaan mitä näillä nakkisormilla saa aikaan. Nyt se nimittäin on todistettu, että mulla on nakkisormet. Pienempi poika halusi yksi ilta kameerata, niin kuin hän sanoi. No, hän otti digikameralla kuvia ja yhdessä kuvassa näkyy minun sormet. Poika sanoi, että ihan kuin nakit! Lähdenpä sitten näillä nakkisormilla kokeilemaan tuota savihommaa. Olen kovasti miettinyt mitä voisin siellä tehdä. Tietysti hinta voi rajoittaa myös asiaa. En tiedä paljonko se savi maksaa, mutta ei kuulemma ole ihan halpaa. Mietin, että jos tekisin vaikka nukkekotiin jotain. Vaikka pikarin tai lautasen tai jotain. Katsotaan!
ARVONTAAN on vielä aikaa osallistua. Kommentoimalla pääset osallistumaan.

GI-force

Kuva täältä.
Kävimme eilen katsomassa 3D-elokuvan. Siinä oli jännitystä, actionia, räjähdyksiä ja vauhtia. Hieman meidän pojille liian pitkä elokuva, mutta menihän se. Pari tosi jännää kohtaa oli ja varsinkin se 3D-kuva oli taas mahtavaa. Tuntui kuin monta juttua olisi tullut päin. Huumoria oli myös sekä lapsille, että aikuisille. Minusta tuntuu, että kohta katson mielummin lasten kuin aikuisten elokuvia, on ne niin hyviä nykyisin.

Nallet nauttivat puutarhastaan

Tässä eräälle ihmiselle tekemäni kaulakoru. Hän halusi sinistä ja muuten sain vapaat kädet. Lisäksi laitoin metallihelmiä ja kirkkaita helmiä. Rannekoru tälle vielä tulee kaveriksi.

Nyt on nalleperhe koolla puutarhassaan. Vauvanalle on päässyt äidin syliin istumaan ja herkkuna he nauttivat vesimeloonia. Muutama kivikin on jätetty koristeeksi ja toisella kivellä seisovat vartiossa puutarhatontut. Nallet miettivät sitä, minkälaisia puita he puutarhaansa haluavat. Poikanalle haluaisi ainakin omenapuun. Äiti on sitä mieltä, että kirsikkapuu olisi ihana. Sitten voisi tehdä kirsikkapiirakkaa. Isänallelle käy kaikki hedelmäpuut ja myös lehtipuut. Katsotaan mitä puita sinne saadaan ja miten. Tekisinkö sinne puita oikeista puista vai ison maisemakuvan takaseinälle. Taidan maisemakuvan laittaa joka tapauksessa, niin saa hieman syvyyttä lisää puutarhaan.

Nurmikolla köllötellen

Vauvanalle on päässyt köllimään nurmikolle ja testaamaan onko se tarpeeksi pehmeää. Ja tuntuuhan tuo olevan. Vielä on n. 7 cm neulomatta, että saan sen paikalleen puutarhaan. Nyt on ollut hieman kiireistä kuntoutuksen jälkeen, eikä ole ehtinyt paneutua oikein mihinkään käsityöhön vähään aikaan. Ideoita ja vinkkejä varsinkin mineilyyn on tullut, mutta ei ole vaan aikaa. Yhden pienen isoäidinruututyynyn olen virkannut melkein valmiiksi, reunaröyhelöt vaan puuttuu ja pitsiliinakin on vain pingotusta vaille. Monta juttua on siis tehty tai tekeillä, mutta valmista ei tunnu tulevan mistään.
Huomenna alkaa puutyöt. Oikein innoissaan odotan sitä. Nyt on ruvennut homma laajenemaan, kun oman nukkekodin lisäksi pitäisi ainakin vanhemmalle pojalle tehdä myös Dragon-talo. Ja sittenhän varmaan pienemmällekin pitää tasapuolisuuden vuoksi tehdä joku talo. Olin nimittäin ajatellut, että jos ehdin vuoden aikana, niin haluaisin tehdä itselleni myös ompelulaatikon, sellaisen kolmikerroksisen sivuille avattavan. Saas nähdä montako vuotta saan käydä noita tekemässä.

Arjessa taas

Kuntoutus on jälleen takana ja viisi päivää meni kyllä aivan liian nopeasti. Ei oikein ehtinyt kunnolla päästä edes vauhtiin. Ja haikeutta vähän pukkaa, kun tietää, että seuraava kerta on sitten viimeinen. Lupasin kyllä käydä toisia naisia moikkaamassa tuossa loka-marraskuun vaihteessa. Ehkäpä sitten kuntoutuksen päätyttyäkin voi järjestää porukan yhteisiä tapaamisia, vaikka Anttolanhovissa! No mietitään sitä sitten vuoden päästä.
Seuraavan kuntoutusjakson aikana lupasin opettaa naisille mosaiikin tekoa. Puhuin siitä muutamille ja he innostuivat kovasti. No, enhän minä sitä itsekään ole vielä tehnyt, mutta aion kyllä poikien kanssa tehdä. Joten tulee itsekin opeteltua samalla. Niin, että eiköhän se opettaminenkin sitten onnistu. Joku ei ollut koskaan kuullutkaan mosaiikista, mitä minun oli vaikea ymmärtää, mutta ehkä näin askartelua ja käsitöitä harrastavana ihmisenä on törmännyt niin moniin juttuihin, että se vaan hämmästytti, ettei se ollut jollekin ollenkaan tuttua.
Viikonloppuna iski kauhea väsymys, en ymmärrä mistä johtuu, mutta vielä tänäänkin väsyttää aika lailla. Ainakin nyt illalla. Iltapäivällä jaksoin sentään leipoa pullaa, korvapuusteja, kun se oli poikien toive. Ja samoilla lämmöillä sitten tein vielä pizzat meille. Kylläpä tunsin itseni ahkeraksi. Mutta enpä ennen paljoa töiden jälkeen enää jaksanut. Nyt kun on lyhyempi päivä, niin voimia riittää vielä muuhunkin kuin vaan työhön, ja se on hyvä asia.

Hulvatonta porukkaa

Nyt on kuntoutusjakson neljäs päivä ja monenlaista on tehty. Jumppaa on ollut taas sen verran, että polvet on kipeät. Siksi olenkin tässä koneella ja lintsaan tämän aamun jumpasta. Olemme soutaneet kirkkoveneellä, pelanneet "alkeistennistä", vesijumpanneet ja olleet keppi-kuminauhajumpassa. Ruokaaikoja on jälleen odotettu ja on naurettu. Meillä on niin mahtavan hulvaton porukka täällä, että jos ei poskilihakset ja vatsalihakset vahvistu nauramisesta, niin ihme on. Meidän 11:n naisen porukassa kukaan ei ole tiukkapipo, vaan kaikki osaavat hassutella ja nauraa myös itselleen. Meidät kyllä kuullaan ja varmasti täällä myös muistetaan. Yksi kuntoutusjakso on vielä jäljellä helmikuussa ja sitten pitäisi pärjätä ilman tätä mahtavaa porukkaa.
Tänään viemme ulkopaikkakuntalaiset Mikkeli-kierrokselle. Näytämme vähän Mikkelin kivoja paikkoja ja käymme kirppiksellä. Saamme täältä retkieväät mukaan, joten nälkäkään ei kauhean pahasti pääse yllättämään.

Kuntoutukseen

Lähden jälleen uudelle kuntoutusjaksolle. Tämä on kolmas jakso ja sitten on vielä yksi jäljellä. Onkin taas tosi kiva nähdä meidän porukkaa. Nyt meillä vaan on lyhyempi jakso kuin kaksi edellistä, vain 5 päivää, kun aiemmat on olleet 12 ja 10 päivää. Se viisi päivää hurahtaa varmaan tosi nopeasti.
Pojat lähtivät aamulla isänsä luo ja minä olen koittanut saada kämppää hieman järjestykseen. Vaikeaa se taas on, kun kaikkea muuta keksii. Kävin kirppiksellä kiertelemässä ja äitini luona syömässä. Sitten harrastin vähän roskisdyykkausta. Tai enpä oikeastaan, koska tavarat oli jätetty roskiksen viereen. Joku muutti viereisestä talosta ja ei ilmeisesti halunnut enää pitää Kaj Stenvallin Ankka-tauluja. Niitä oli neljä taulua, kaikki eri kokoisia ja eri tyylisiä, kolmessa kehykset ja yhdessä vain vaihtokehys. No, enhän minä voinut niitä jättää sinne lojumaan vaan pelastin ne itselleni. Voin käyttää kehykset joihinkin muihin tauluihin, en minäkään taida niitä ankkoja seinilleni haluta. Onhan ne ihan hauskoja, mutta laitan jotain muuta mielummin seinilleni.
Kirppikseltä löysin pari pikkuastiaa nukkekotiin ja pienen suloisen vauvanuken, myös minikokoa. Pojille Pokemon-kortteja ja Spiderman-ukon. Miten se onkin niin rentouttavaa kierrellä ja katsella toisten hylkäämiä tavaroita. Ja sitten joskus löytää jotain kivaa. Ai niin löysinhän minä vielä sellaisen pienen keraamisen siilin nallejen puutarhaan. Kohta sinne ei kyllä mahdu enää mitään, mutta sovitellaan. Nurmikko valmistuu ihan hyvää vauhtia, mutta taitaa vaan lanka loppua. Vieläköhän huomenaamulla kävisi ostamassa lisää lankaa ennen lähtöä, että voisi siellä neuloa nurmikon valmiiksi!

Arvonta

Laskurini näyttää nyt sellaisia lukemia, että päätin pistää arvonnan pystyyn. Kohta tulee 5000 täyteen, joten sen kunniaksi tämä tulee. Eli arvontaan osallistuvat kaikki tästä päivästä eteen päin kommentoineet, siihen päivään asti kun laskurini näyttää lukemaa 5000.
Arvontapalkintona on voittajan valinnan mukaan joko amigurumi, miniatyyrikamaa tai kaulakoru. Riippuen voiton valinnasta, sen toimitusaika vaihtelee hieman, mutta viikko voisi olla realistinen aika. Voittajan väritoiveet ainakin otetaan huomioon.
Nyt vaan kommentoimaan ja onnea arvontaan!

Punsselit ja puutyöt

Tässä kuvattuna ne punsselit/meistit. Niillä voi siis "pakottaa" metalliin kirjaimia ja numeroita. Vielä en ole ehtinyt niitä vasaroimaan, mutta esim. lusikkakoruissa noita voisi hyvin käyttää. Nuo kirjaimet on siis 3 mm korkeat ja punsselin pituus on 60 mm eli 6 cm, niin kuin minä sanoisin, mutta metallimiehet ja kirvesmiehet käyttää noita millejä. Muutamia sekaannuksia on taannoin tullut juuri siksi. Minun pitäisi kyllä saada ensin myös sellainen puinen pölkky, minkä päällä voisin noita hakkailla. Täytyy kai tehdä siskon miehelle tilaus ja asettaa se pölkky sitten parvekkeelle.

Ilmoittauduin juuri äsken kansalaisopiston puutyökurssille! Siispä 10.9. alkaa nukkekodin suunnittelu, jee! Odotan hommaa ihan innolla, toivottavasti intoa riittää kevääseen asti. Vähän olen aiemmin tehnyt puutöitä, mutta enpä paljoa.

Bambulankaista tiskirättiä en ole itse kokeillut vielä, kun pitäisi se ensin virkata itselle. Äidille antamaa rättiä ei tietääkseni ole vielä otettu käyttöön, kun ei kuulemma raaski. Kerron kyllä kokemuksista heti kun kuulen tai saan itselle sen virkattua. Aion kyllä itse raaskia käyttää sitä.

Kirjoittamista ja 24

Onneksi olo on ollut tänään parempi ja kivut alkaa hellittää. Kuulin työkaverilta, että jäykkäkouristusrokotuksen jälkeen voi olla viikonkin se pistoskohta kipeä. Joten ei mitään hätää, mullahan on vasta neljäs päivä.

Tänään oli vanhemman pojan kanssa läksynteko aika vääntämistä. Hän ei jaksanut tehdä niitä koulun jälkeen, eikä heti ruuan jälkeen, joten kun vihdoin piti ne tehdä, tuli kaveri hakemaan ulos. Sitten oli tyhmää, kun ei heti päässytkään ja vielä jäi tarinan kirjoitus myöhäisempään. Mutta kun olin kaverina ja aina kyselin, mitä seuraavaksi tapahtuu, kirjoittaminen alkoikin tuntui tosi kivalta. Tarina jäi vielä kesken, kun piti lähteä nukkumaan. Sovittiin, että tarinaa jatketaan huomenna. Poikahan ihan innostui kirjoittamisesta. Tuon innon kun saisi taas säilytettyä jonkun aikaa.

Tänään jatkuu minun yksi lempparisarja, 24, jossa voittamaton Jack Bauer seikkailee ja taistelee pahoja vastaan. En tiedä miten siihen olen koukkuun jäänyt, mutta aina olen sitä seurannut kun uusi tuotantokausi alkaa. Ja taas se alkaa, viiden minuutin päästä, joten siirryn tv:n ääreen!

Kipuja

Ei ole kivut hävinneet, päinvastoin. En tiedä onko käteni tulehtunut pistoskohdasta, mutta se on turvoksissa, kuumottaa ja kipeä. Sitten säryt niskassa ja hartioissa on levinnyt selkään, joten mietin, että onko flunssa vai sikatauti iskemässä. Vai johtuuko kaikki siitä rokotuksesta. Pitää huomenna soittaa sinne terveydenhoitajalle. Särkylääkettä on saanut syödä ja silti on kylmä hiki koko ajan. Lapset tulivat kotiin, mutta enpä siitä kovin jaksanut iloita, kun on niin huono olo.

Tässä näkyy nallet ylhäältäpäin puutarhassaan. Keskellä tuolissa istuu uusin löytöni sylissään pieni muovinen nalle. Vauvaa ei nyt näy, koska se odottaa vaunujensa valmistumista. Edestäpäin puutarhaa on vaikea kuvata, koska kasvihuoneen "lasit" ovat sellaista muovia, josta heijastuu kaikki ja valoa ei oikein riitä nyt ilman salamaa.Vielä kuvassa poikien löytämät hieman kärsineet posliinikoirat ja kirppikseltä löytämäni myös jo hieman kuluneet "puutarhatontut". Kohta puutarhaan ei enää mahdukaan muuta, mutta vielä haluaisin sinne lintujen juoma/kylpyaltaan. Suunnitelmaa jo hieman on, katsotaan milloin se toteutuu.

Koreja ja hajuvettä

Miniä pukkaa. Tein helmistä muutaman hajuvesipullon ja punoin pari leipäkoria. Oikealla oleva on väärinpäin, että pohjankin näkee. Löysin aiemmin kirppikseltä yhden uuden nallen. Nyt nalleperheessä on isä, äiti, isoveli ja vauva. Vauvalle aion tehdä vaunut. Vielä en ole ehtinyt ostaa nurmikkoon sopivaa lankaa, mutta ehkä ensi viikolla. Pojat löysivät kaksi posliinikoiraa jostain ulkoa, joltain on leikin jälkeen unohtunut. Nekin pääsevät nallejen lemmikeiksi. Pitsiliina pöydälle on valmis, se pitäisi vaan pingottaa. Sitten voisi ehkä ottaa väliaikakuvan.
Sain eilen terveystarkastuksessa jäykkäkouristusrokotuksen ja käsivarsi on ollut tosi kipee. Toiselta puolelta taas on niskahartia -seutu kipeä, kun töissä jouduin olemaan vähän hankalassa asennossa perjantaina. Viime yönä en oikein tiennyt kummalla kyljellä olisin nukkunut. Tänään on pitänyt ottaa särkylääkettä ja laittaa orudis-voidetta.Toivottavasti huomenna jo helpottaa, kun pojat tulevat kotiin.

Minimatto ja pannunalunen

Ostin uuden kirjan, jossa on erilaisia solmuja. Kirjassa on myös nämä kaksi, jotka voivat isossa koossa olla vaikka pannunalunen ja kynnysmatto. Ja miksei siis myös minikoossa. Nämä ovat ensimmäiset harjoitukset, molemmissa oli liian lyhyt lanka. Pääsee siis tekemään vielä uusia. Näitä voi kyllä käyttääkin, kunhan joskus saan niille paikan. Se joskus voi tulla vaikka ensi keväänä, jos suunnitelmani onnistuu. Ajattelin lähteä kansalaisopistoon puutyökurssille, jossa voisin tehdä nukkekodin itselleni. En kyllä yhtään vielä tiedä minkälaisen, mutta eiköhän sekin selviä vähitellen.
Töitä on nyt tehty kaksi viikkoa ja se on ihan ok. Neljä tuntia on aika sopiva aika päivässä. Jotain siitä vaan puuttuu. Ei ole sellaista kipinää ja intoa, niin kuin joskus on ollut. Menen vaan ja teen hommani. Tuntuu ainoa motivoiva tekijä olevan se pieni raha minkä saan tai toinen on tuo 4 tuntia. Katsotaan nyt miltä se alkaa tuntua. Alussahan tämä vasta on.

Minäkin tein sellaisen

Eli nyt minäkin olen tehnyt tiskirätin, en kylläkään neulomalla, kuten monet vaan virkkaamalla. Ostin jo joku aika sitten bambulankaa kaksi kerää eri väristä ja nyt virkkasin ensimmäisen tiskirättini. Annan sen äidilleni, se sopii hänen keittiönsä väreihin. Hän kyllä sanoi, ettei tuollaista raaski edes käyttää. Tuo bambulanka on sitten ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Siitä olisi kiva tehdä jotain muutakin.

Tässä sitten on yksi projekti. Ostin Anttilasta tuollaisen minikasvihuoneen, johon ei kyllä tule kasvihuonetta vaan roombox. Ajattelin niille nalleille tehdä puutarhan, jossa ne voivat istuskella kasvien keskellä ja puiden varjossa. Pohjalle pitäisi tehdä jostain vihreästä hapsulangasta nurmikko. Pienet puutarhavälineet löysin joku aika sitten Tiimarin tarjouksesta. Projekti etenee hissukseen ja kuvailen sitä jossain vaiheessa lisää.

Mulkosilmäsammakko

Tässä nyt se uusin miniamigurumi. Kyllähän sen kai tunnistaa sammakoksi vaikka väri onkin tavallisuudesta poikkeava. Siskoni tytön yksi kaveri pitää sammakoista ja tuosta väristä, joten sellainen syntyi. Yksi amigurumi on ollut myös aika kauan kesken, kun tuli näitä tilauksia, mutta eiköhän sekin valmistu piakkoin. Isommalta pojaltakin tuli uusi toive. Hän haluaisi siilin, joten kai se on sitten seuraavana vuorossa. Täytyy kyllä sanoa, etten vieläkään ole kyllästynyt näihin pikkuveijareihin.
Muitakin keskeneräisiä töitä lojuu olohuoneen pöydällä. Pienemmälle pojalle toiveiden mukaan antennipipo, musta, josta puuttuu vielä se antenni. Pieni pitsiliina, joka tulisi nalleperheen pöydälle ja eilen aloittamani tiskirätti bambulangasta. Katsotaan mikä noista tänään pääsee tv:n katselukaveriksi. Muitakin keskeneräisiä töitä taitaa laatikoista löytyä, mutta ne voivat olla sellaisia ikuisia töitä, jotka aina jäävät jonon hännille.

Jotain valmistakin

Olen saanut valmiiksi pienet kissa- ja koira amigurumit. Nämä ystävykset on menossa siskoni tytön kavereille rippilahjoiksi. Kaikki juhlat on kyllä olleet jo, mutta ei kuulemma haittaa. Näiden teko vei aikaa, kun välillä en voinut virkata ollenkaan. Peukalonivel tuli kipeäksi liiallisesta virkkauksesta. Piti pitää taukoa, mutta nyt peukalo pelaa taas. Täytyy ilmeisesti pitää virkkaus maltillisena, eikä ahnehtia liikaa. Se vaan on niin mukavaa. Kolmaskin miniami on tulossa, mutta siitä myöhemmin.

Eilen sain pinnatuolini maalattua kokonaan ensimmäisellä maalikerroksella. Sitten pitäisi pieni välihionta tehdä ja toinen kerros maalia pintaan. Sitä en tiedä milloin sen sitten ehtii tehdä. Ehkäpä viikonloppuna. Toisen tuolin hionta on vielä kokonaan tekemättä ja nyt kun tietää miten iso homma se on, niin saa nähdä milloin sen saa aloitettua. Jos kuitenkin ennen syksyn sateita ja kylmiä, niin voisi ulkona tehdä. Toisen tuolin väri on vielä mietinnässä. Ehkäpä yllätän teidät täysin.

Ensimmäinen päivä töissä hurahti nopeasti. Neljä tuntia työtä päivässä on kyllä aika lyhyt aika, mutta todella mukavalta tuntuva aika. Ehtii tehdä vielä monenlaisia juttuja työpäivän jälkeen. Kysyntää tuntuu tällaisella kiertävällä varahenkilöllä olevan, kun ensimmäisen päivän aikana tuli jo kolme varausta. Se on vaan hyvä, niin pääsee heti työhön kunnolla käsiksi.

Maalausta ja marjanpoimintaa

Eilen tuntui tosi pahalta, kun pienemmän pojan vuoro oli mennä isänsä luo viideksi päiväksi. Hän itki ja sanoi, ettei halua lähteä. Viimein hän suostui lähtemään, kun lupasin saattaa hänet perille asti. Silti sielläkin itku tuli vielä. Minusta tuntuu, että nyt meillä on roolit vaihtuneet, kun tuon pienemmän pojan kanssa on oikeastaan hankalampaa kuin isomman. Hän on nyt välillä tosi uhmakas ja tulee ihan mieleen isomman pojan touhut saman ikäisenä. Toivottavasti ei olla samaan suuntaan menossa pienemmänkin kanssa.

Vielä olisi yksi päivä ennen töihin paluuta. Olen tietoisesti ollut ajattelematta koko asiaa. Huomenna kuitenkin joutuu vähän asiaan paneutumaan. Ja viimeinen yö ennen töitä on ollut usein huonosti nukuttu tai ainakin painajaisia nähdään. Kaikki on uutta ja työnkuva erilainen, työkavereita enemmän ja vaihtelua tosi paljon. Yritän lähteä hommaan avoimin mielin.

Tänään jatkui tuolin hionta ja pääsinpä maalaustakin aloittamaan. En vaan muistanut kuvia ottaa vaikka kamera oli mukana sitä varten. Poika keräsi viinimarjoja mummon kanssa. Hän on innostunut marjojen poimimisesta, kai se on niin konkreettista se tulos ja kehuja saa tietysti myös.

Jottei tästä tulisi ihan kuvatonta juttua, niin laitan kuvan sieltä nukkekotinäyttelystä. Tämä oli niin hauska boxi, kun se on tehty pieneen matkalaukkuun. Ihania ideoita sai sieltä ja tekisi mieli jotain aloittaa, mutta kai pitäisi ensin tehdä muut hommat alta pois. Sitten voisi keskittyä mineilyyn. Paitsi että jotain pientä kyllä täytyy vääntää aina välillä. Sellaisia välitöitä vaan...

Pilli ja Pulla

Kävimme tänään poikien ja äitini kanssa pienellä maakuntamatkalla. 27:n kilsan päässä Mikkelistä on Vanha Kilkkilä. Sieltä löytyi meille kaikille ihailtavaa ja ihmeteltävää. Ensin saimme katsella Pilliä ja Pullaa, kahta kukkoa. Ne taisivat ollakin melkein mielenkiintoisinta, ainakin pojista. Lopuksi vielä, kun kukot yltyivät oikein kiekumaan, niin sepä vasta oli hauskaa. Eiväthän kaupunkilaispojat usein kukkoja näe eivätkä kanojakaan. Eihän poikia olisi sieltä pois saanut, kun oli niin hauskaa seurata kukkojen touhuja.

Minä halusin sinne katsomaan nukkekotinäyttelyä. Ja se olikin katsomisen arvoinen. Oma innostus virisi taas lisää ja taisi tulla kaksi pientä innostunutta lisää. Ainakin illalla on kovasti rakennettu pienemmän pojan kanssa hänelle pahvilaatikosta taloa. Näyttelyssä oli monta room-boxia ja kuvassa yksi tosi kiva sellainen. Kuvasin melkein kaikki talot ja boxit.

Äitini ihaili sitten puutarhaa, miljöötä yleensä ja tupakahvilaa. Hän myös tuntee kahvilan pitäjän. Tuvassa oli monenlaista vanhaa esinettä näytillä ja pienempää poikaa varsinkin kiinnosti rukki. On se lapsen mieli niin ihmeellinen, kun kaikki tuntuu kiinnostavan ja kysymyksiä riittää. Paikan wc:ssä käyntikin oli elämys, kun kiivettiin ylös portaita ulkohuussiin, jossa oli lapsille kaksi reikää ja aikuisille neljä. Rei`istä tietysti piti kurkkia alas ja ihmetellä kun ollaan niin korkealla. Onneksi asiakin saatiin hoidettua.

Nukkekotinäyttely on auki vielä ainakin tämän viikon, mahdollisesti vielä ensi viikonkin. Jos liikut Mikkelin ja Juvan suunnalla ja nukkekodit kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä. Tuvassa oli myös nukkekotiin sopivia juttuja myös myytävänä, mattoja, peittoja, liinoja. Vanhan Killkilän sivut löytyvät tästä.

Miniä

Nyt ette varmaan arvaa mistä olen innostunut. No tietysti minimaailmasta ja kaikesta ministä. Olen lueskellut nukkekoti- ja miniatyyriblogeja ja olen jäänyt koukkuun. Nukkekotiahan minulla ei ole, mutta joskus varmaan on. Siskollani on yksi, mutta hän ei halua luopua siitä. Siellä se varastossa pötköttää odottamassa aikaa parempaa. Ajattelinkin aloitella ensin vaikka room-boxeista, vaikka Pentikillä näinkin aivan ihanan kaapin, joka sopisi nukkekodiksi. Maksaa vaan... Ja onhan mulla ne nallet, joille olen tehnyt sen pöydän. Jos vaikka jatkaisi sitä projektia. Kokeilin tässä tehdä tänään muutaman jutun ja tällaisia syntyi. Mittakaava taitaa ainakin leipäkorissa olla liian suuri, taisi tulla tarjottimen kokoinen, mutta ensimmäiseksi koriksi olen siihen tyytyväinen. Ja tuo kukkakin voisi olla sellainen lattialla seisova iso ruukkukasvi. Kiva oli tehdä. Yksi ämpäri on kuivumassa vielä, kuvaa siitä myöhemmin.

Merellinen haaste

Viime tippaan jäi tämäkin homma. Tänään on viimeinen päivä osallistua Pajupirtin hämärässä -blogin Merihaasteeseen. Kun kävimme Kotkassa, pojat tekivät merenrannan savesta tuollaiset rauskut. Siispä haasteessani rauskut ovat löytäneet meren rannasta simpukan ja sen sisältä helmen. Sitä rauskut ihmettelevät ja ihailevat.

Hiontaa ja huonekaluja

Tässä vanha pinnatuoli, jonka olen saanut tuohon vaiheeseen. Pinnat ja jalat hiottava vielä ja sitten uutta maalia pintaan. Väriä en ole vielä täysin päättänyt, mutta minulla on noita tuoleja kaksi ja molemmat tulevat eri värillä. Ne ovat äidin vanhoja tuoleja ja ensin on ollut vaalean harmaa maali, sitten musta ja viimeiseksi tuo sininen. Siskoni kunnostaa toiset kaksi tuolia. Yhdessä niitä hiotaan, onhan se niin mukavampaa kuin yksin.

Toinen projekti on sitten tällainen naulakko. Se on oikeastaan jo hiottu melkein valmiiksi, puuttuu vain maalin väri. En oikein osaa päättää sitä. Paljon olen nähnyt valkoisia naulakoita, mutta en itse ole oikein valkoisen ystävä vaan kaipaan väriä, ainakin vähän. Irrotin tuosta myös koukut ja ajattelin hommata kauniimmat. Niillä nyt ei ole niin kiire, kun ne voi kiinnittää myöhemminkin. Ajattelin myös lusikkakoukkuja, kun näin yhden naulakon johon oli ruuvattu väännetyt lusikat koukuiksi. Aika kiva idea ja lusikoitakin löytyy. Harkitaan.
Heinäkuu loppuu ja loma vähenee. Töihin paluutakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan, mutta en kyllä vielä ala. Vaikka vasta elokuun puolella, kun vasta 10. päivä aloitan työt. Yritetään nauttia lomasta loppuun asti. Onkin ollut oikein ihana kesä ja loma. On riittänyt tekemistä ja rentoutumista ja mieli on ollut iloinen ja rauhallinen.

Sain tänään omat kirjain- ja numeropunsselit eli meistit tai leimasimet. Nyt voin itsekin paukuttaa vaikka lusikoihin tai muuhun metalliin kirjaimia. Ystäväni toi ne Kuopion Clas Ohlsonilta. Eikä ne edes maksanu paljoo, luulin niitä kalliimmaksikin (vain 18.50). Olenpa iloinen niistäkin. Kuvailen nillä vasaroimiani juttuja sitten kun ehdin niitä tekemään.

Lämmintä

Nallet ovat vihdoin saaneet puutarhapöydän ja sille jo aiemmin tekemäni kukkaruukun lemmikkeineen. Seuraavana olisi vuorossa pitsiliina pöydälle ja sitten vielä jotain... Onko ehdotuksia? Nyt tuntuu "vaarana" olevan se, että innostun vielä tuosta miniatyyrimaailmasta. Miten sitten aikani riittää kaikkeen mitä haluan tehdä, kun se ei nytkään tunnu riittävän! En tiedä, mutta uudesta asiasta innostuminen on aina ihanaa. Ei millään malttaisi odottaa aloitusta ja tekeminen on aina niin ihanaa.

Nyt on lämmintä, kello on kohta 23 ja ilma on edelleen ihan lämmin. Meikäläiselle vähän liiankin lämmintä, varsinkin yöllä ei tarvitsisi olla niin kuuma. Sitähän sanotaan, että hiki laiskan syödessä, mutta meillä se on ainakin hiki laiskan nukkuessa. Valittaa ei pitäisi ja vedet onkin tosi lämpimiä, joten uimassa on ihana käydä. Tänään ei ehditty uimaan, kun mentiin siskoni luo vähän huonekalujen kunnostusta aloittamaan. Mulla on siellä yksi naulakko ja 2 pinnatuolia hiottava ja maalattava. Hommaa siis riittää. Onneksi hieman on aputyökalujakin käytössä, ettei tarvitse kaikkea käsin hioa. Huomenna jatketaan ja otan sitten kuviakin projektista.

Tässä nyt kaikki värivaihtoehdot niistä vyönsolkiriipuksista, mitä minulla on myynnissä.

Sitten muitakin myynnissä olleita juttuja. Tällainen taulu, johon liimattu ukko ja akka piparkakkumuotit.Pikkutaulu, jossa sydänpiparimuotti.

Paskusta hahtuvalangasta virkattu isoäidinruutulaukku. Vuorina punainen pellavakangas pikkutaskulla.

Ei ajanvieteongelmia

Olen minä töissäkin ehtinyt käydä, vaikka mielummin olisin ollut kotona tekemässä käsitöitä ja askartelemassa. Huomaan kyllä, että ajatukset on jatkuvasti käsitöissä. Aika on mennyt tosi nopeasti ja huomenna on jo sunnuntai ja kirppis. Kaikkea en ihan ehtinyt tehdä valmiiksi mitä olin aikonut, mutta ne saavat odottaa. Ideoita pukkaa koko ajan lisää enkä tiedä milloin niitä ehtii toteuttaa. Olen tullut niin malttamattomaksi, että ideoita pitäisi päästä heti toteuttamaan. Tässä jo aikaisemminkin myymiäni tulitikkurasioiden telineitä.

Ne on tehty servettitekniikalla ja varsinkin nuo merelliset mallit menivät heti kaupaksi.

Korurintamalla olen tehnyt nappikorviksia monenlaisista napeista. Katsotaan nyt minkälaisen vastaanoton ne saa. Sitten kaulakoruja tai oikeastaan riipuksia olen myös tehnyt vyönsoljista, vanhoista muovisista soljista joihin olen lisännyt roikkuvat osat, lasihelmiä. Kuvassa kaksi ensimmäistä valmiina ja värejä löytyy vielä keltainen, valkoinen ja vihreä.

Kuva on surkea, mutta parempaa odotellessa tuo saa kelvata. Ajattelin laittaa noihin mustan vahanauhan, sellaisen vähän pitemmän, koska nuo ovat kuitenkin aika isoja.

Vielä pitäisi tänä iltana tehdä kaksi hahtuvalangasta virkattua laukkua valmiiksi. Saa nähdä ehtiikö. Pitää muistaa ottaa myös kuva niistä. Se aiemmin tekemäni pikkulaukku meni jo. Yksi työkaveri ihastui siihen ja osti sen heti.

Kesäteatteri

Kävin tänään kesäteatterissa katsomassa Ulvovaa mylläriä. Se oli kyllä mainio esitys, sai nauraa ja siinä oli hyviä oivalluksia. Ja olihan se tietysti mukava katsoa luonnossa Oiva Lohtanderia ja Pertti Koivulaa. Kummasti se aina mieltä virkistää tuollainen teatteriesitys. Ilmakin suosi, ei satanut eikä paistanut, joten ihan mukava ilma.

Tässä Tallinnassa kuvattu kaunis kukkaiskärri. Kauniimpi minusta kuin yhdellä pihalla näkemäni wc-pönttö, jonka päälle oli laitettu kukka.

Töitä

Työt haittaa vapaa-aikaa niin kuin sanotaan. En ollenkaan ehdi niin paljon tehdä käsitöitä, kun pitää olla täysi päivä töissä. Ja siellä on vielä tylsää, kun lapsia on niin vähän. No eipä ole onneksi kuin 3 päivää enää tällä kertaa. Sitten kaksi viikkoa vielä lomaa ja sitten alkaakin työt todella. Onneksi vain 4 tuntia päivässä. Välillä tuntuu, että minusta on tullut työtä vieroksuva, kun ei yhtään huvittaisi mennä töihin. Kai siinä on jonkunlaista pelkoa uudesta. Mutta vanhaan haluan palata vielä vähemmän. Vaikeinta kai se on tottua taas työrytmiin. Illalla pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta ei millään malta. Pitäisi kai ensi viikolla tai seuraavalla alkaa muuttaa rytmiä, jos vaan mitenkään onnistuu.
Sunnuntaina olen taas menossa kirpputorille myymään vanhaa ja uutta tavaraa. Nyt pitää vaan toivoa, ettei sada. Olen nimittäin luvannut tehdä muutamia tilaustöitä ensi sunnuntaiksi sinne kirppikselle. Nappikorviksia ja amigurumeja. Ne on onneksi tehty jo ja yritän vielä askarrella vähän muitakin juttuja sinne. Tuntuu vaan, että pää on taas täynnä ideoita, joita ei ehdi toteuttaa. Minulla on paksu vihko tai kirja mihin piirtelen ideani muistiin, että muistan sitten myöhemmin ne. Muuten ne unohtuvat, kun uusia pukkaa koko ajan.

Menoa ja meininkiä

Meidän loma on ollut aikamoista menoa. Tuntuu siltä, että jos jäädään vaan tähän kotiin pyörimään niin alkaa heti se kauhee kahina ja väittely. Useimmiten menee paremmin kun lähdetään johonkin. Ei kyllä aina. Varsinkin nyt tällä viikolla on ollut hermot tiukilla jatkuvan suullisen kahinan eli väittelyn takia. En meinaa millään jaksaa kuunnella sitä. Soitinkin exälle ja kysyin ett voiko se ottaa pojat jo aamusta huomenna. Sopi sille, joten pojat lähtee aamulla klo 10.00. Pienempi poika ei tietenkään halua taaskaan lähteä, mutta eiköhän se siitä. Tiedossa on kuitenkin mökkiviikko ja siellä on mukavaa hommaa kuitenkin. Mulla alkaa sitten poikavapaaviikko, mutta menen töihin, joten ei niinkään nautinnollista kuin viime viikko. Töissä teen ihan täyttä päivää, joten voihan se olla aika rankka viikko. Paineita nyt ei ainakaan vielä ole. Kukkaloistoa Kotkasta Sapokan vesipuistosta.

Vesipuistossa oli myös erilaisia eläinpatsaita.

Varissaaressa piti yrittää saada tykki liikahtamaan, mutta ei liiku millään. Ja toinen tarkistaa, että onko tykki oikea. Kyllä oli ja siinä oli jotain mahtavaa. Elämyksiä joita muistellaan vielä monesti.

Kotona taas

Reissussa on ihan kiva olla, mutta on se kiva palata kotiinkin. Pojat tykkäsivät kovasti olla Kotkan Santalahdessa. Liian vähän aikaa vaan heidän mielestään. No yleensähän mikään ei riitä. Nähtiin paljon ja mielenkiintoista, mutta yksinkertainen olisi jälleen kerran riittänyt. Milloinhan minä opin sen, etteivät lapset kaipaa muuta kuin kivan leikkipaikan, merenrannan, jossa on savea ja mustikkamättäitä, joista saa kerätä itse mustikoita. Isompi poika oli tosi innokas mustikankerääjä. Hän keräsi meille ainakin puoli litraa mustikoita, puhtaina. Itse hän ei niitä syö, mutta pikkuveli kylläkin. Majoituimme mökissä ja sen edustalla kasvoi mustikkaa.

Kävimme tietysti myös nähtävyyksiä katsomassa ja yksi niistä oli Haukkavuoren näkötorni. Kiivettiin sinne ylös katsomaan maisemia ja tuuli olisi vienyt poikien lippikset, jos ne olisi olleet päässä.

Kävimme pienellä laivamatkalla lähisaareen ja takaisin, Varissaareen. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vanhoja linnoituksen raunioita ja tykkejä. Saaressa pesii myös valkoposkihanhia ja ihailimme myös niiden untuvikkoja. Kovin lähelle ei päässyt, kun vanhemmat hätistivät uhkailullaan ihmisiä kauemmas.

Maretarium oli pojistakin kiva paikka, kun siellä näki paljon kaloja ja isoja kaloja vielä. Siinä Sapokassa on myös upea vesipuisto, jossa varsinkin hieno vesiputous teki vaikutuksen.

Muutenkin siellä oli hienoja istutuksia ja myöskin tällainen japanilaistyylinen paikka.
Nyt meillä on sitten toinenkin paikka, mitä muistella ja mihin haluta uudelleen. Pienempi poika ainakin kyselee aika usein, että milloin mennään uudelleen Kalajoelle, missä oltiin viime kesänä. Hyvä kun jää mukavia muistoja.

Raivausta

Tänään olen tehnyt kotona edelleen paikkojen raivausta. Ostin Lidlistä sellaisia sinivalkoraidallisia pahvilaatikoita lankojen ja muiden tavaroiden säilytystä varten. Täyttelin niitä tänään ja muutenkin siirtelin tavaroita paikasta toiseen. Se on kyllä rankkaa hommaa, kun siitä ei tule loppua koskaan. Huomiseksikin riittää vielä siivousta ja järjestelyä. Silitystäkään en saanut tänään aloitettua, vaikka silitettävien kasa on odottanut sitä jo tosi kauan. Mitähän huomenna ehtii? Ajattelin mennä torille jättikirppistä kiertämään aamupäivästä kunhan herään ja iltapäivällä klo 16 tulevat pojat kotiin. Viikko on hurahtanut tosi nopeesti.

Maanantaina lähdetään poikien ja mummon kanssa Kotkaan kolmeksi päiväksi. Äidin sisko asuu siellä. Menemme Santalahden leirintäalueelle mökkimajoitukseen. Siellä on hiekkarantaa, meri, minigolfia ja muuta mukavaa. Käymme ainakin Maretariumissa ja ehkä merikeskus Vellamossa. Pikku risteily jollekin lähisaarelle olisi kiva juttu. Katsotaan mitä keksitään.


Olen ostanut joskus aiemmin kolme sinistä pikkutuolia (siis n. 10 cm korkeita). Niissä on istunut yleensä Dotee doll tai muita pikkusia. Nyt laitoin niihin istumaan tällaiset nallet. Ja heti tietysti huomasin, että pöytähän nalleilta puuttuu. Minun piti sitä tehdäkin tänä iltana, mutta unohdin. Jos huomenna ehtisi aloittaa sitäkin. Ja pöydälle pitää tietysti virkata liina. Ja mitähän muuta tämä vielä poikii!

Kissa ja kirppiksiä

Vielä eilen jatkui mulla se Taitajat kartalla kiertely. Nappasin mukaan äitini ja hänen ystävänsä ja kävimme Raijan aitassa, jossa myydään pellvalankoja ja pellavatuotteita. Sieltä aittakirppikseltä ostin hahtuvalankaa ja kangastilkkuja. Ja myymälästä pellavanarua, josta voisi varmaan kanssa virkata laukun tai jotain. Siellä oli tosi ihmisystävällinen kissa, joka seurasi meitä aitasta sisälle, jonne se ei saanut tulla. Taas heräsi hieman kissakaipuu.

Myymälässä oli esillä myös monenlaisia vanhoja huonekaluja ja tarvekaluja, portaita hyllyinä ja koristejuttuja, kuten tämä pöllö, joka on kai tehty tuohesta. Tai emäntä ainakin epäili niin.

Siellä ollessa alkoikin sataa ja sitä sadetta kesti sitten koko illan. Olikin hyvä syy olla vaan kotona ja tehdä käsitöitä. Tein sen virkkaamani pyöreän laukun valmiiksi, siis siihen vuorin ja napin ja lenkin.

Hyvä ystäväni kertoi tulevansa tänään käymään täällä ja minulla oli hänelle synttärilahja vielä antamatta. Ja myös tekemättä. Siispä illalla tein vielä korun hänelle. Kivet ovat lumihiutaleobsidiaania ja riipuksena hopealusikan pesä. Koru on tosi pitkä jos sen pitää yksinkertaisena, mutta sitä voi pitää myös kaksinkerroin. Tiedän että ystäväni pitää tosi pitkistä koruista ja oikeassa olin. Kun hänelle sen tänään annoin, hän piti siitä kovasti.
Ystäväni kanssa tehtiin pitkä kierros kaupungilla. Pari kirppistä, osto- ja myyntiliike ym. Siinähän se päivä mukavasti vierähti. Löysin vähän korvistarpeita (nappeja), nauhaa laukun hihnoiksi, taulun kehykset, kellotaulun ym. Yleensä kirppiksiltä jotain aina löytyy.

Taitajia ja hahtuvaa

Tänään jatkui Taitajat kartalla kierros. Ensin kävin Hiirolassa Pirtin kehräämöllä, se ei kylläkään kuulunut tuohon tapahtumaan. Ostin sieltä paksua hahtuvalankaa ja virkkasin siitä laukun.

Laukku on halkaisijaltaan 22 cm ja tuollainen pikkulaukku syntyi paksusta langasta tosi nopeasti. Mallissa siinä ei ole mitään vuoria, mutta ajattelin siihen jonkunlaisen ommella. Laukusta tulee hieman käytännöllisempi.

Seuraavaksi menin Kenkäveroon. Siellähän on monta eri puotia ja paikkaa missä käydä. Paljon ihailtavaa ja uusia ideoita omiin töihinkin. Tonttujakin oli myynnissä monenlaisia, minä ihastuin näihin.

Tällaisia samanmallisia tehtiin lasten kanssa massasta viime jouluna. Niillä oli vaan vielä parta ja silmät näkyvissä. Ne olikin hauskan näköisiä, kun jokaisella lapsella oli oman näköisensä.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa vielä kierrosta. Ainakin Raijan aitalla, jossa on pellavatuotteita, pitäisi käydä. Ja ehkäpä Pauliina Rundgrenin pajalla myös. Hän tekee emalikoruja. Katsotaan mitä jaksaa. Eilen illalla näpertelin vähän nappikoruja ja oikeastaan niitä voisi tänään jatkaa. Kuvailen niitä sitten kun saan enemmän valmiiksi.